Satarastit

Lähdettiin Maijan kanssa Satarasteille treenaamaan veteraanien MM-kisoja varten maastoon, joka on ollut kisojen treenausmaastona.

Ykköselle oli pitkä matka, mutta suunnalla ja tarkalla kartanluvulla telkkänä rastille.

Samalla taktiikalla matka jatkui, mutta kartta ei oikein vastannut maastoa ja kunto oli niin raaka, että meni pahasti pitkäksi. Kun näin peltoaukean niin jopa tällä järjellä ymmärsin kääntyä takaisin. Nyt näin jopa ojan ja polun, joiden yli olin mennyt hetkeä (?) aikaisemmin.

Kolmoselle ei mitään ongelmia, mutta ensin neloselle mennessä tumman vihreä alue oli poistunut ja se aiheutti ongelmia paikantamiseen. Rinteen muotoja ei tiheän kasvuston takia nähnyt ja taas tuli töppäys. 

 

Lopussa ei ongelmia - paitsi se, että jalka ei noussut ja aikaa kului. Mutta samaa monet muutkin valittivat!

Maasto oli siis raskasta ja siellä ei meikäläinen pystynyt kuin kävelemään. Sen takia pulssi jäi kovin alhaiseksi.

Kun tallensin suorituksen, Garmin ilmoitti, että uusi max sykkeeni on nyt 176.
Mistähän se velho sen keksi - tällä reissulla max syke oli 141!