Street-O Uittamo

Päivän epistola oli lähteä nöyränä etsimään rasteja katupoikien suunnistuksessa.

Ensimmäinen ja suurin virhe tuli autolla, kun ajoin ohi lähtöpaikalta. Tosin kartan tutkiminen ajaessa on suuri synti, joten annettakoon anteeksi!

Etsin kartalta kaikki 50 pisteen rastit ja totesin, että siinähän on huru-ukolle ihan riittävä päivätyö. Lopussa olisi ollut kyllä aikaa hakea ainakin rasti 34, mutta laiskuus voitti.

Puolimatkassa tuli karmea virhe. Suunnistajan pitää aina tietää mihin suuntaan lähdetään, kun rasti on haettu. Rastilla 52 en tiennyt ja lähdin 180 astetta väärään suuntaan. Kun metsäsaareke oli kulkusuuntaani verrattuna väärällä puolella, ymmärsin pysähtyä ja tehdä täyskäännöksen.

Garminin reittiviiva ilmoitti, että siinä kului aikaa hukkaan 1min34s.

Asia ei pahemmin kismittänyt, koska ounastelin jo siinä vaiheessa, että alitan tunnin ajan roimasti.

Nyt oli kerrankin rastien kysymykset selkeitä eikä tarvinnut vaivata vanhoja älynystyröitään ongelmien ratkaisuun! Kiitos siitä ratamestarille!

Rastien haku järjestyksessä 54-45-42-52-33-35-53-36-23-55-51-56.
Tässä lajissa aikaa on tunti ja yritetään kerätä mahdollisimman paljon pisteitä.
Jos ylittää tunnin aikarajan niin virhepisteet heikentävät tulosta! 

Isänpäivä

Isänpäivän ensimmäinen aktiviteetti oli soitella puhelimella veljelleni Matille. Hän täytti 85 vuotta ja sovimme sisarustemme kanssa, että soitamme hänelle 8,5 minuutin välein ikäjärjestyksessä.

No, pientä hajontaa tuli sekä järjestyksessä että väliajoissa, mutta tärkein eli soitot onnistuivat.

Sen jälkeen kävin ostamassa Skanssista kynttilöitä ja vein ne sekä Ullan että oman isäni haudalle.

Tein siellä pitkän lenkin ja totesin, että pari vuotta sitten hautakivet olivat muuttuneet sellaisiksi, että niissä oli pystysuora, lasitettu aukko, johon voi laittaa lyhdyn palamaan. Niitä oli siellä runsaasti, ennen en ole moisia nähnyt.

Juha kävi jo eilen onnittelemassa isäänsä.
Jani tuli eilen viikon työmatkalta Turkista ja sai siellä lievän ruokamyrkytyksen, mutta oli jo ihan kunnossa. Joten me onnittelimme toisiamme puhelimessa.

Isäni kuoli nuorena. Sota ja kaksi ryssien tappamaa veljeä aiheutti sen, että tupakkaa kului sellaiset kolme askia päivässä. Keuhkot eivät kestäneet.
Ehtivät olla äitini kanssa 32 vuotta avioliitossa. 
Ja äiti eli sen jälkeen leskenä 39 vuotta.
Meille tulee Ullan kanssa tätä avioliiton ihanuutta 54 vuotta täyteen parin viikon päästä!

Turun Suunnistajat täytti tänä vuonna 70 vuotta.

Seura järjesti juhlan kunniaksi tänään Talvirastien yhteydessä kuntosuunnistukset.
Kartan ja osallistumisen sai ilmaiseksi ja maalissa oli vielä tarjolla pientä hyvää.

Osallistujia oli yli kolme ja puolisataa – se lienee Talvirastien historian korkein luku.
70 vuotta on suunnistuksen erikoisseuralle hieno luku, mutta mikään ennätys se ei kuitenkaan ole edes Varsinais-Suomessa.

Vanhin alallaan on kaiketi Halikon Hakoniskat. Se on perustettu 1932 ja seuran perustajat olivat varsin isänmaallista porukkaa.
Seuran perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja oli isäni Mauno Laine. Pääte -ma tuli sukunimeen vasta minun syntymäni jälkeen, eli olen syntyessäni kantanut nimeä Ilkka Laine.

Toinen vanha suunnistusseura on Mynämäen Suunnistajat -52. Nimestä voi helposti päätellä milloin seura on perustettu.

Kävin juoksemassa kolmen kilometrin radan. Ihan puhdasta suunnistusta en osannut tehdä, pienitä pummailua tuli tehty yhteensä noin kahden minuutin luokkaa.

Pahin töppäys oli se, että lähdin seiskalta takaisin kuutosen suuntaan.
Siinä meni ainakin minuutti hukkaan.
Ai, että harmitti!

Appivanhempia muistelemassa

Tänään oli lepopäivä, joten lähdin aamukävelylle hautausmaalle – siis kävelin kotoa hautausmaalle ja takaisin.

Poikkesin katsomassa, missä kunnossa appivanhempieni hautakivi oli. Siellä se vielä oli ja löytyikin ongelmitta, vaikka siitä lienee pari vuotta, kun viimeksi olen käynyt. Me Ullan kanssa kun emme liiemmin harrasteta hautojen katselemista.

Ja ainakin minä haluan, että minut polttohaudataan ja tuhkani sirotellaan luontoon hautausmaan asemasta.

Ja aion antaa pojille määräyksen tuhkan levittämisestä.
Koska olen työelämäni viettänyt reissuhommissa ja kiitänyt asiakkaalta toiselle autolla Suomen teitä sellaista 15 kilometrin ylinopeutta noin kaksi miljoonaa kilometriä, niin esitän että tuhkat levitetään maantien varrelle autosta kohtuullista ylinopeutta ajellen.

Menomatkan hautuumaalle tein mielestäni lyhyintä reittiä pitkin ja matkaa haudalle tuli 2,45 kilometriä.
Paluumatkan tulin toista reittiä ja siinä matkaa kertyi kolme kilometriä.

Appiukko kuoli vuotta vanhempana kuin minä olen nyt. Hän oli sen verran kyllästynyt elämään, ettei hoitanut sairauksiaan kunnolla. Lienee aika tavallista varttuneiden miesten kohdalla – mieluummin lähtevät, kun pää vielä pelaa kunnolla loppuun asti.

Sitä toivon itsellenikin. Ja odotan, että meille saataisiin joku ampulli, jonka voisi nielaista sitten kun maallinen vaellus on tullut siihen pisteeseen, että itse katsoo parhaimmaksi siirtyä pilven lonkalle katselemaan maailman menoa!

Vastavaloon otettu kuva toi säteen yläkerran isännältä.

Menomatka eteläistä reittiä.
En jaksanut käydä omien vanhempieni haudalla, sinne olisi tullut matkaa lähes kaksi kilometriä enemmän.
Tarkoitus on käydä siellä isänpäivänä.

Yasso 800

Pitkästä aikaa tein tänään suosikkitreenini Yasso 800.

Siinä juostaan 800 m veto 200 m kävelypalautuksella.
Alussa vetoihin kului aikaa noin kuusi minuuttia - pari viimeistä menivät jo puoli minuuttia nopeammin.
Tein kahdeksan vetoa. Alussa ja lopussa kilsa verrytellen.

Keskimäärin aikaa meni 5.52.
Tämä keskiaika ennakoi kykyä juosta maraton, eli tällä hetkellä kuntoni riittäisi vaivoin kuuden tunnin alitukseen.
Garmin on sitä mieltä, että aika olisi 5:59:54.

Vertailun vuoksi tietoa vuodelta 2016.
Juoksin silloin kymmenen vetoa keskiaikaan 4.50.
Ja maratoniin meni aikaa sinä vuonna 5.03 Hampurissa.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole juosta enää maratoneja.
Mutta voihan treenata maraa varten.
Eräs tuntemani pari sataa maratonia juossut lääkäri sanoi minulle, että harjoittelu maratonille on erittäin terveellistä.
Sen sijaan maratonin juokseminen kilpailumielessä ei välttämättä ole sitä hänenkään mielestä...

Umpihullu ja suuruudenhullu?

Kas siinä pulma!

Tuolla itänaapurissa meillä on ongelmana suuruudenhullu, joka on sitä mieltä, että maailmaa kuuluu johtaa Moskovasta.
Ei sen takia, että he olisivat johtava maa tekniikan ja tuotannon alalla.
Vaan siksi, että heillä on mittaamattomat luonnonvarat ja rahalla he voivat ostaa mitä vaan. Tai ainakin uhata muita, kun heillä on millä kiristää, vakoilla, tehdä sabotaasia ja ties mitä.

Ja nyt maailman tällä hetkellä (mutta kuinka kauan?) johtava talousmahti saa presidentikseen umpihullun, jonka päähänpistoja ei kukaan pysty ennakoimaan.
Trump on kertonut, että hän pystyy lopettamaan päivässä sodan Ukrainassa. Se on tietenkin vale, kuten niin monet muutkin Trumpin sanomiset ja tekemiset.

On tietysti yksi, jota nämä kaksi hullua pelkäävät.
Se on Kiina, jolla on ihmisiä, tuotantoa, rahaa ja nykyään myös osaamista.
Se on Kiinan Xi Jinping, joka ratkaisee maailman kohtalon.
Toivotaan, että hän ei ole suuruudenhullu eikä hullu.

Rukoilkaamme.
Aamen.

Kuvakaappaus netistä.

Nenänvalkaisu - ei koskaan enää

Nenänvalkaisu on suunnistuskauden päätöskisa.

Tarkoituksena on ottaa kaikki mehut miehestä ja nostaa vitutuskäyrä taivaaseen.

Hyvin siinä järjestäjät onnistuivat. Ja samalla tuli todistettua, että miesmuisti on alle kolme vuotta. Silloin olin viimeksi tässä kisassa ja silloin vannoin, että oli viimeinen kerta.

Vannon jälleen.

Lähtö ja maali olivat kartan vasemmassa alanurkassa.

Ensimmäinen pikataival oli siitä koilliseen valkoisen alueen keskellä. Käteen annettiin mustavalkoinen kartta, josta ei saanut mitään tolkkua. Kompassisuunnalla ja tuurilla löysin rastit.

Sitten matka jatkui toiselle pikikselle. Sen lähtö ja maali oli oikeassa alanurkassa. Kartta oli sen laatuinen, etten sellaista ole ennen nähnyt. Mutta rastit olivat helppoja.

Matka jatkui seuraavan lähtökolmioon suoraan pohjoisessa. Seuraava pikataival oli sprinttikartalla, mutta pimeässä tuli kyllä mukavasti virheitä ja takki oli jo aika tyhjä.

Seuraavaksi palasin lähtöpaikalle, mutta vielä ei päässyt suihkuun.
Sieltä sai kartan viimeiselle pikataipaleelle. Se tapahtui käyräkartalla ja tuolla meren rantamilla käyriä riitti. Isompia virheitä ei tullut ja kisa päättyi.

Kun viikolla oli tullut tehtyä kaksi raskasta suunnistusta, molemmissa nousua sata metriä ja tänään kolme tuntia etenemistä ja yli kaksi sataa metriä nousua, niin takki oli todella tyhjä.

Laitan kännykkääni joka syksylle muistutuksen:
ÄLÄ MENE NENÄNVALKAISUUN!!!!

Tämä kuva ei siis ole kartan kuva vaan Garminin info reitistä ja lenkin tiedoista.

Tässä kuva ensimmäisen pikataipaleen kartasta.
Sillä oli hieman hankala suunnista pimeässä.
Se on saattanut olla oikeansuuntainen 60-luvulla, mutta nykyään siellä on kartan kuntoradan lisäksi uusi, valaistu rata, joka on tehty osittain kartan radan päälle.
Sen takia tuli tehtyä mahtava pummi sekä ykkösellä että nelosrastilla.

Marrasputki

 Se on marraskuu ja perinteinen Marrasputki kutsuu.

Tässä putkessa ei harrasteta ryyppäämistä vaan juoksemista – vähintään 25 minuuttia joka päivä.
Jos voimat loppuu kesken, niin voi jatkaa kävelyputkessa. Niin on parina vuonna käynyt.

Tänään oli takki aika tyhjä, joten päätin testata kuinka hiljaa voin juosta ilman yhtään kävelyaskelta.
Garmin ilmoitti, että juoksuvauhtini on 9 minuuttia per kilometri.

Kun harrastan paljon lenkkejä RWR, juoksua, kävelyä ja juoksua vuorotellen, niin 
voin siis sen merkitä juoksuksi, jos keskinopeus on alle 9 min/km.

M.O.T.

Tämä on siis vauhti, jota hiljemmin en tällä hetkellä pysty juoksemaan.
Keskimääräinen syke oli 113.
Toivon, että marraskuun jälkeen tuolla sykkeellä nopeus 8.30/km!