Nenänvalkaisu - ei koskaan enää

Nenänvalkaisu on suunnistuskauden päätöskisa.

Tarkoituksena on ottaa kaikki mehut miehestä ja nostaa vitutuskäyrä taivaaseen.

Hyvin siinä järjestäjät onnistuivat. Ja samalla tuli todistettua, että miesmuisti on alle kolme vuotta. Silloin olin viimeksi tässä kisassa ja silloin vannoin, että oli viimeinen kerta.

Vannon jälleen.

Lähtö ja maali olivat kartan vasemmassa alanurkassa.

Ensimmäinen pikataival oli siitä koilliseen valkoisen alueen keskellä. Käteen annettiin mustavalkoinen kartta, josta ei saanut mitään tolkkua. Kompassisuunnalla ja tuurilla löysin rastit.

Sitten matka jatkui toiselle pikikselle. Sen lähtö ja maali oli oikeassa alanurkassa. Kartta oli sen laatuinen, etten sellaista ole ennen nähnyt. Mutta rastit olivat helppoja.

Matka jatkui seuraavan lähtökolmioon suoraan pohjoisessa. Seuraava pikataival oli sprinttikartalla, mutta pimeässä tuli kyllä mukavasti virheitä ja takki oli jo aika tyhjä.

Seuraavaksi palasin lähtöpaikalle, mutta vielä ei päässyt suihkuun.
Sieltä sai kartan viimeiselle pikataipaleelle. Se tapahtui käyräkartalla ja tuolla meren rantamilla käyriä riitti. Isompia virheitä ei tullut ja kisa päättyi.

Kun viikolla oli tullut tehtyä kaksi raskasta suunnistusta, molemmissa nousua sata metriä ja tänään kolme tuntia etenemistä ja yli kaksi sataa metriä nousua, niin takki oli todella tyhjä.

Laitan kännykkääni joka syksylle muistutuksen:
ÄLÄ MENE NENÄNVALKAISUUN!!!!

Tämä kuva ei siis ole kartan kuva vaan Garminin info reitistä ja lenkin tiedoista.

Tässä kuva ensimmäisen pikataipaleen kartasta.
Sillä oli hieman hankala suunnista pimeässä.
Se on saattanut olla oikeansuuntainen 60-luvulla, mutta nykyään siellä on kartan kuntoradan lisäksi uusi, valaistu rata, joka on tehty osittain kartan radan päälle.
Sen takia tuli tehtyä mahtava pummi sekä ykkösellä että nelosrastilla.