Pahoinpitelyn kohteena

Juhlimme hääpäiväämme maltilla ja jo ennen kymmentä oli juoksulenkillä.

Tarkoitukseni oli tehdä pitkis – sellainen parin tunnin jotos.
Otin mukaani vähän juotavaa ja pari geeliä, niillä sellainen reissu hyvin onnistuu ja lähellä nollaa olevassa lämpötilassa ilmankin.

Juoksin ensin Kupittaalle ja käännyin sieltä vanhalle ykköstielle.
Vasaramäen kohdalla oli bussipysäkki ja penkki, joten pysähdyin siinä ja nautin geelin sekä juotavaa. Laitoin geelipussin roskikseen ja palasin kävely/pyörätielle.

En ehtinyt edes kelloa käynnistää, kun vastaani tuli teini-ikäinen poikalapsi, joka mitään sanomatta potkaisi suoraan sääreni.
Käännyin ja karjaisin Kusipää. Poika kääntyi myös minua kohti ja potkaisi uudelleen. Taisin todeta hänelle Aivokääpiö ja poistuin paikalta jatkaen juoksuani. 

Mitään se sälli ei puhunut ja katse oli tyhjä – lienee nauttinut jotain huumetta aamiaiseksi.
Jalkine oli aika pehmeä ja voimaa ei potkussa ollut, joten jatkoin juoksuani. Sen verran oli adrenaliinia erittynyt, että pulssi nousi reippaasti ja askelkin oli aika kevyt.

Kun mitään kipua ei tuntunut, niin juoksin sen kaksi tuntia täyteen ja vähän ylikin, että sain 15 kilometriä täyteen.

Oi aikoja, oi tapoja – ei tässä oikein muutakaan voi todeta.

Harmaan nuolen kohdalla tämä hyökkäys viatonta juoksijaa kohden tapahtui.

Kohta löytyy myös sykekäyrästä.
Ennen keskiväliä syke nousee sadasta sataanviiteenkymmeneen.
Istuessa putosi syke alas ja kun käynnistin kellon uudelleen välikohtauksen jälkeen, syke oli siis ylhäällä. Ei rasituksen takia, vaan silkasta raivosta.
Tuollainen hyppäys ei ole laisinkaan terveellistä.
Siinä on verenpainekin noussut, siinä on ollut Sudden Death lähellä? 😅