Merikotkaa ihailemassa

 Kävimme pikaisesti Nauvossa katsomassa mitä viime viikon myrsky oli tehnyt mökin alueella.

Mitään ihmeempää ei ollut, naapurin tontilla oli yksi mänty kaatunut ja jäänyt konkeloksi toista mäntyä vasten. Ei aivan helppo poistaa – tarvitaan ehkä ammattimiestä se kaatamaan.

Matkalla mökille näimme Saaristotien varrella pellolla mielestämme kaksi peuraa vierekkäin. Tosin ihmettelimme hiukan niiden väriä. Ulla totesi, että niillä on talvikarva tullut esiin.

Paluumatkalla se peura nousi siivilleen ja osoittautui merikotkaksi. Kun sen nousun katseli parinkymmenen metrin etäisyydellä, niin oli se todella valtavan kokoinen. Se toinen ”peura” jäi paikalleen. 

Ilmeisesti siellä oli joku haaska tai sitten kaadetun hirven tai poron sisälmykset, muuten ei niiden pysyminen parin tunnin ajaksi ole selitettävissä.

Ihan keväinen tunnelma siellä oli kun lämpötila oli kahdeksan astetta
ja pihassa kukat vielä kukoistivat!

Oura tykkäsi, kun parin rankemman juoksupäivän jälkeen pidin lepopäivän.
En muista milloin viimeksi valmiuteni on ollut noin korkealla.