Luonnonystävä..kö?

Olemme taas palanneet saariston suojaan helteitä pakoon - tosin niistä ei tänä kesänä ole tarvinnut pahemmin kärsiä.

Hyvä niin, minulla on tämän kesän projekti vielä pahasti kesken. 
Eilen aloitin kaadetun lehtipuun tyviosan halkaisun klapeiksi.

Puu sattuu olemaan paju ja tyven halkaisija noin 40x60 cm. Meikäläisen varusteilla ahersin sen alimman osan kanssa tunnin verran. Lämmin tuli, mutta en sitä klapeiksi saanut - pitänee ottaa moottorisaha avuksi. Se ei kyllä ole nopein tapa halkaista puuta...

Nyt alan ymmärtää kun puun kaatanut Trygve totesi, että meinaat siis tehdä tästä pajusta klapeja hieman pirullisesti hymyillen.

Saunapolun varrella kasvaa ikivanha omenapuu, joka jaksaa vuodesta toiseen tehdä hedelmää. Sen verran kirpeitä ovat, ettei niitä oikein syödä passaa. 

Mutta kun tonttimme alueella vaeltaa paljon kauriita, niin ne ovat havainneet sen alla olevan suojaisan makuupaikan. Kaiken lisäksi syksyn tullen siellä voi levätä suu auki ja odotella kun herkullinen lounas putoaa suuhun.

Ainoa vika tässä asiassa on se, että kauriit kantavat turkissaan punkkeja, jotka verta nautittuaan pudottautuvat tontillemme ja aiheuttavat meille ihmisille ongelmia.

En kuitenkaan ole vielä kaatanut omenapuuta, koska näistä hedelmistä voin tehdä omenahilloa, jota nautin aamupuuroni kanssa

Elämä on valintojen tekoa. Oikeaa on vaikea joskus löytää niin minulla kuin maamme hallituksella...

Tässä omenapuun tyvi.
Keskellä on aukko, jonka peurat ovat tehneet.
Sieltä löytyy peuraa/kauriin makuujälkiä!

Kotiviikko

Ollaan oltu koko viikko kotona Turussa.

Täällä on ollut kaikenlaista rientoa ihmislapsen ajan kuluksi. Nurmikon leikkuuta, suunnistusta, siivoamista ja ruuan laittoa.

Keskiviikkona kävin suunnistamassa Kupittaalla. Se oli jonkinlainen sprintti, mutta monet esteet, joita oli viritetty jonkin tapahtuman takia aiheuttivat sen, että esteitä ei ollut kartassa ja aiheuttivat ainakin minulle pitkiä kiertoja ja suuria virheitä.

Tosin suurin vika taisi olla vinttikammarini toiminnassa...

Huolimatta vajaasta palautumisesta rohkenin mennä keinoälyn vaatimalle pitkikselle eilen.

Vauhti oli edelleen hidas ja ihmettelin kun syke ei noussut kovin ylös edes ylämäissä.

Kun pari tuntia oli kulunut, niin jopa syke nousi eikä vaikuttanut siltä, että mittarissa olisi vikaa. Eikä vikaa ollut pahemmin juoksijassakaan, tavoitteena oli juosta vartin vajaat kolme tuntia. Tein lopussa pienen arviointivirheen ja viisi minuuttia ennen ajan täyttymistä olin kotiovella - en sentään lähtenyt tekemään sakkolenkkiä.

Minulla oli litra juomaa repussa - se riitti juuri ja juuri loppuun asti. Lämpötila oli yli kaksikymmentä astetta, joten enemmän olisi kyllä mennyt. Näissä lämpötiloissa juostessa kuluu kilon verran nestettä kropasta. Minulla kun näissä vauhdeissa on aina välillä kävelyä, niin kulutus lienee huomattavasti vähemmän.

Tänään aamulla kroppa oli hieman kankea, mutta mitään suurempaa ongelmaa ei ollut havaittavissa.

Pitkis kalastaen

Tänään oli pitkän lenkin vuoro.
Valmentaja määräsi hölkkäämään kaksi ja puoli tuntia.

Heräsin pirteänä (?) kuudelta ja siirryin aamutoimiin samalla selaten säätiedoitusta.
Sieltä selvisi, että sade alkaa yhdeltätoista, joten lähtö pitäisi olla ennen puolta yhdeksää.

Aikaa oli syödä muroja jugurttikääreellä, keittää ja juoda kahvit voileivän ja mansikkawienerin kanssa.

Piti myös täyttää juomarepun säiliö - varasin siihen litran urheilujuomaa. Lisäksi laitoin paidan takataskuun neljä geeliä energiavaraston pitämiseksi hyvänä.

Kun juomarakko oli täytetty piti käydä tyhjentämässä se toinen rakko ja myös kakkososaston tuotanto.

Totesin että tässä ajassa ehtisin käydä kirkonkylässä ja minulla olisi siellä asiaakin. Nimittäin Börjes Fiskiltä pitäisi tilata yksi savustettu kirjolohen filee tämän päivän ateriaa varten. Voisi sen tilata myös puhelimitse, mutta kyllä henkilökohtainen käynti parantaa aina asiakaspalvelua.

Matkaa sinne tuli Norrstrandintietä tasan 8 km ja aikaa kului tunti ja vartti, joten olin aikataulussa. Taivalta hieman vaikeutti se, että juuri ennen minua oli koko matka päällystetty uudella sorakerroksella. Se ei ollut hirveän miellyttävä pinnoite lenkkareiden alla.

Pysäytin kellon, kun keskustelin Börjen kanssa tilauksesta. Kun sanoin tulevani hakemaan kalaa vasta parin tunnin päästä, kysyin että riittääkö sitä minullekin. Börje sanoi, että katso taivaanrantaa. Sieltä tulee aika mustat pilvet ja se tarkoittaa, että kalakauppa pysähtyy ja kalaa varmasti riittää!

Sade alkoi paluumatkalla muutama kilsa ennen mökkiä, mutta se oli ohutta tihkua eikä häirinnyt juoksua. Tavoite tuli täytettyä - aikaa kului se 2h30' ja matkaa taittui 16 kilometriä.

Tämä on Börjen kalakauppa ja kaupan vieressä on savustamo.
Jos pitää savustetusta kirjolohesta, niin tämä on taivaallisen hyvä paikka hankkia sitä.
Maailman paras!!!! 😀
Kuva on kaapattu kaupan Facebook-sivulta.

Työviikko

Palasimme perjantai-iltana takaisin mökille. Yllättäen lautta ei tullut edes täyteen, vaikka kello oli kuuden paikkeilla - olimme varautuneet odottamaan ainakin yhden vuoron.

Kävimme hampurilaisella Söderissä kun lounas oli jäänyt syömättä, siis tekemättä...

Perillä odotti ruohonleikkuu, kosteat ja lämpimät ilmat ovat saaneet kaiken kasvun räjähtämään.
Ja siellä oli yksi paju, joka odotti pilkkojaansa. Ja se taisi irvistellä Ilkalle hyvin pilkallisesti. Mukanani oli uusi ketju, jonka kanssa sahaaminen sujui hyvin.

Mutta paju on pirullinen puu halkaistavaksi kirveellä. Varsinkin kun nämä narut, jotka joillakin ovat käsivarret ja hauikset, ovat jääneet ilman kunnollista treeniä jo 79 vuotta.

Meillä on myös tontilla noin satavuotias kaneliomenapuu, joka tänä vuonna on innostunut tekemään valtavan sadon. 
Siitä pitää tehdä omenahilloa. Ajattelin poimia niitä hieman raakana niin saa maukasta syötävää. 
Minähän syön joka aamu lautasellisen kaurapuuroa ja sen kanssa kuluu runsaasti makeaa hilloa - yleensä kaupasta ostettua mansikkahilloa.

Ja sitten on tämä vaimon vihaama maratonharjoittelu. Sitä teen kyllä paljon mieluummin kuin edellä mainittuja työperäisiä harrastuksia. Mutta parin tunnin juoksulenkki kyllä vie hieman voimia harrastaa saunapuitten tekoa. Onneksi se alkaa olla loppusuoralla. Siis saunapuitten teko!

Tänään tein myös kovemman juoksuharjoituksen. Alku- ja loppuverryttelyn välissä viisi viiden minuutin reipasta juoksuvetoa.
Ohje oli, että niissä syke pitäisi nousta 150 tasolle.
Vasta parissa viimeisessä vedossa se alkoi onnistua - tätä kutsutaan sykejumiksi!  

Tässä on kuva saunapuista.
Arviolta noin 25 prosenttia puista on vielä pilkottava.
Ja ne ovat tyvipuuta, vaikeita sahata pienellä akkusahalla ja pilkkoa pienellä halkaisukirveellä.

Tässä kuva omenapuustamme.
Olen tehnyt arvion, että siellä on noin 300 kiloa omenoita odottamassa minua...

Tässä sykekäyrä lenkistä.
Vasta viimeisen vedon palkki on optimaalinen. 

Muutos maratonohjelmaan

Olen matkalla Kaarinan maratonille jo vaihtanut ohjelmaa, jota noudatan.

Ensimmäinen oli liian vaativa ja toinen liian ylimalkainen.

Nyt löysin On Trailista eräälle tutulle laaditun ohjelman ja se vaikutti toimivalta.

Sen oli eräs tuttu ultrajuoksija laatinut vaimolleen ja kysyin ohimennen voisiko hän tehdä sellaisen myös minulle.
Hän tietää ikäni, painoni ja harjoitushistoriani, joten perusteet laatimiseen olivat hyvät.

Hän teki ohjelman käyttäen apuna keinoälyä. Juoksutreenit siinä ovat ehkä hieman kevyet minulle, mutta vastapainona on runsaasti voimatreeniä.

Ja sehän on minun suurin ongelmani. 

Joten valoisin mielin lähden nyt treenaamaan, eilen oli ohjelman ensimmäinen lenkki - varsin kevyt sellainen.

Ja tänään on vapaapäivä.

Tästä minä tykkään! 

Tässä ensi viikonvaihteen ohjelma!
Näillä mennään, Kaarina, nähdään lokakuussa...

Koiran hoitoa

Saimme taas runsaaksi vuorokaudeksi Kodan vieraaksemme keskiviikkona.

Päivä meni mukavasti, teimme Kodan kanssa kolme sellaista vajaan tunnin kävelylenkkiä. Tämähän ei normaalisti pahemmin välitä vastaantulijoista - tai ainakin käyttäytyy mallikelpoisesti.

Yksi poikkeus vahvisti säännön. Vastaamme tuli saksanpaimenkoira, jonka olen tavannut kymmeniä kertoja. Se kulkee isäntänsä kanssa ilman remmiä, mutta tulee kyllä isännän luo kytkettäväksi pienimmästäkin käskystä.

Se on uros kuten Kodakin. Kun jäin juttelemaan, niin molemmat koirat olivat tyytyväisiä, kun turvaväli oli parisen metriä. Muutaman minuutin jälkeen - syytä en kyllä tiedä - rauha katosi ja urokset hyökkäsivät haukkuen toistensa luo. Olimme valppaina eikä kontaktia syntynyt. Mutta päätimme kumpikin jatkaa matkaa...

Koda nukkuu loistavasti mutta viime yönä se herätti Ullan ennen kuutta. Ja meni heti ulko-ovelle. Minä heräsin myös ja kiiruhdin ulos koiran kanssa. Ilmeisesti viime hetkellä ehdimme metsän suojaan ripuloimaan - siis koira, en minä.

Sen jälkeen se käyttäytyi ihan normaalisti. Ja haettiin pois puolen päivän aikoihin. 

Tässä koira lepää ennen kuin haettiin pois.
Ihan se käyttäytyi kuten ennenkin.

Nauvon kirkon kierto

Valistuneet valmentajani ilmoittivat, että tänään minun pitäisi tehdä pitkä lenkki.

Päätin kiertää mökkipaikkakuntamme kirkon.
Jotta saisin lenkistä riittävän pitkän, lenkki tapahtui siten että lähdin liikenteeseen mökiltä ja palasin samaan paikkaan kiertäen kirkon.

Olin hyvin varustautunut enkä pysähtynyt kertaakaan.
En myöskään juossut koko matkaa - lahjomaton älykelloni kertoi, että olen kävellyt 14 minuuttia.

Tämä oli siitä harvinainen pitkä lenkki, että en joutunut edes tyhjentämään rakkoani kertaakaan. Yleensä pakottava tarve siihen tulee noin seitsemän kilometrin jälkeen.

Ilma oli juoksuun täydellinen, lämpötila 15 asteen paikkeilla, aurinko pysyi pilvikerroksen takana ja tuuli oli kohtuullinen. Meno kirkolle vastatuuleen ja paluu myötäiseen.

Siksi saavutin jokaisen juoksijan toiveen eli paluumatka taittui nopeammin kuin meno.

Keinoälyllä toimiva äppi Strava kertoi vielä, että juoksin elämäni kolmanneksi nopeimman kymmenmailisen. Tosin Strava tietää minun historiani vain viimeisten kuuden vuoden ajalta, joten tämä saavutus ei ole täysin totta. 

Koska en pysähtynyt kertaakaan ja kännykkä oli juomarepussa, niin kuvia en voinut ottaa. Pitää tyytyä muiden kuviin!

Kuvakaappaus Wikipediasta.
Nauvon kirkko.

Ja tässä reitti.

Punkkua kohtuuttomasti

Punkalaitumen Kunto, siis PunkKu, järjesti Kevätlaitumen rastit kartalla oikein hienon näköisessä maastossa.

Kasvillisuus oli saanut riittävästi vettä ja lämpöä. Se tarkoitti tällaiselle heikkojalkaiselle tuskien taivallusta.

Menin alun aika optimaalista reittiä, mutta siitä huolimatta olin kisassa loppupään taivaltajien joukossa.

Ennen kolmosta ohitseni meni Liisa Liukkosen nykyinen aviomies, joka oli lähtenyt kaksi minuuttia ennen minua maastoon. Nelosella näin hänet vielä, mutta pian paita katosi näkyvistä.

Aloin olla ihan poikki jo tässä vaiheessa ja ajauduin oikealle. Siinä piti kuluttaa aikaa olemassaoloni paikallistamiseen, mutta en siinä menettänyt kuin kolmisen minuuttia.

Laahustin kuutoselle suoraan, mutta seiskalla piti käydä tarkistamassa yksi aikaisempi notko - siinä ei ollut rastia. Siinä vierähti pari minuuttia.

Lopussa ei enää pystynyt tekemään virheitä edes lopen uupunut urheilija.

Keskipulssi oli 150, se oli korkein tämän vuoden suorituksistani.

Tämän jälkeen keskityn lokakuiseen maratoniin valmistautumiseen, joten suunnistus jää lapsipuolen asemaan.

Sijoitus oli 27/34.

Samslax, Nauvo

Pääsin jo kolmannen kerran heinäkuussa suunnistamaan mökin lähistöllä. Tänään oli sen verran matkaa, että menin autolla.

Ostaessani karttaa kerroin, että ottaen huomioon korkean lämpötilan ja korkean ikäni, otan tämän lyhyen radan.

Sillä onhan se niin, että nuoret ja hyväkuntoiset urheilijat matkustavat jopa maapallon toiselle puolelle juoksemaan sataa metriä! Minulla oli sentään kilpailumatkaa ihannereittiä 17-kertainen matka.

Koska rata on tarkoitettu lapsille ja lasten tasolle ikääntyneille, niin radalla ei ollut mahdollisuutta eksyä kauas.

Ainoastaan viitosrastilla oli pieniä vaikeuksia, tähyilin rastipistettä liian aikaisin. tuskin siinä minuuttia enempää aikaa hukkui.

Se oli sitten viimeinen kerta lyhyt matka tänä vuonna. 
Sattui nimittäin niin, että olin ykkönen tällä radalla enkä enää toista kertaa kehtaa viedä voittoa niiltä, joille tämä rata on tarkoitettu...

Testijuoksu

Tavoitteellisen urheilijanuorukaisen on aina välillä testattava, miten harjoittelu tehoaa.

Tein tämän aamupäivällä, jolloin lämpötila oli vielä siedettävä, noin 21 astetta.

Alkuun 10 min hölkkää ja sitten se testi. Lopussa 10 min hölkkää.

Matka 2,57 km, keskitahti 6.44, keskisyke 146, lopussa 156.

Kynnys havaittiin: 6.40/157.

Maks. hapenottokyky 138 ml/kg/min.

Näillä arvoilla Garmin uskoo, että juoksisin maran aikaan 6.12.55.
Minä en siihen usko, nämä G:n arvaukset ovat aina olleet utopistisia minun kohdallani.
Oma arvioni on 6.30.00.

Alla juoksun reitti. Juoksen nämä testit tällä osuudella Nauvossa, kun siinä tulee nuo nousumetrit aika maltillisiksi ja tämä soratie on aika hyvin juostava.

Kehitystä on tapahtunut.
Tammikuussa ennuste oli 6.42.20.
Saattaisi se 6 tuntia olla mahdollinen lokakuussa, jos sää ja lämpötila ovat sopivat juoksuun.

Tilaus yläkertaan, lämpötila +5 astetta, tyyntä, poutaa.

Reittiviivan väri kertoo nopeuden.
Sinivihreät ilmoittavat hitaan etenemisen.
Mitä punaisempi väri, sitä kovempi vauhti.

Mökkielämää

Ilmat ovat suosineet täällä Nauvossa kesäloman viettäjiä.

Minä kun olen keskittynyt lähinnä työntekoon, niin olisin mielelläni vastaanottanut pilvistä ilmaa ja koleutta.

Ne puuttuivat, mutta en yksin joutunut ahertamaan.
Ensin teki tuttavuutta rantakäärme, mutta se katsoi paremmaksi poistua takavasemmalle.
Sitten punkki löysi reitin vyötärön yläpuolelle selkäpuolelle ja alkoi nauttia veriateriaa. Illalla tein normaalin punkkitarkastuksen ja Ulla poisti sen.
Paarmat ja muut lentävät itikat myös pitävät hikeä valuvasta metsätyöläisestä.

Näistä vaikeuksista huolimatta sain aika paljon aikaiseksi viikko sitten kaadetun pajun kanssa.

Ensin haketin kaikki pienemmät oksat ja lehdistön.

Kun se oli tehty, niin aloitin eilen sahaamaan ja halkomaan puuta saunapuiksi. Paju ei ole tällaiselle amatöörille kaikkein helpoin työstettävä kun käytössä pieni akkusaha ja kirves. Kirves on kyllä suuri ja tehokas. Mutta kun käyttäjä rasvainen ja tehoton, niin elämä ei koko aikaa hymyillyt.
Mutta luterilaisia kuulijoita ei työmaallani näkynyt, niin kukaan ei ollut kertomassa, että joudun sitten kun maaliviiva saavutetaan Helvettiin runsaan kirosanojen käytön takia.

Tänään tein töitä vain toista tuntia aamun viileydessä.
Sitten lähdin sienestämään. Valitsin Nauvon parhaimman sienipaikan eli kirkonkylän torin. Siellä nätti thaityttö kaupitteli itse poimimaan kantarelleja. Näin ainakin kerroin vaimolle, ihan varma en ollut asiasta - hän kun käytti kertomukseensa kolmea kieltä, ruotsia, englantia ja ilmeisesti thaita. 

Mutta ihan maittavaa kastiketta niistä tuli, ehkä siksi että minä en ollut kokkina!

Tässä päivän ateria.
Työvälineet ovat tahriutuneet, koska maistoin ensin maun.
Se oli viikon paras ateria, parempi kuin torstaina nautittu päivällinen
Pikisaaressa Airi-ravintolassa.

 

Tässä loppuviikon urakointi.Ne lepäävät kolme metrisen pressun päällä
ja Elon laskuopin mukaan siinä on kuutiometri saunapuita.

Vintti pimeenä???

Takaisin Nauvoon ja saman tien suunnistamaan.

Taas oli suunnistus pyörämatkan päässä mökiltä. Valitsin lyhimmän radan - varmaan aavistin tulevan.

Rastit 1 ja 2 menivät ihan OK - en edes vilkaissut kompassiin.

Kakkoselta lähdin oikeaan suuntaan ja kun olin ottanut kompassiin suunnan kolmoselle, niin korjasin menoani 90 astetta, siis siihen suuntaan mihin kompassi näytti. Kartan korkeuskäyrät eivät oikein stemmanneet siihen mitä näin edessäni. Pysähtelin ja ihmettelin mikä mättää. Näin vasemmalla puolella pellon ja etenin kompassin mukaan itään mutta kartan mukaan pohjoiseen. Kun tulin sähkölinjalle tajusin missä olin ja suunnistin rastille.

Otin suunnan neloselle, tulin pellon laitaan polulle ja edelleen tielle. En oikein ymmärtänyt mitä tapahtui, mutta kun tulin aukolle (se oli jonkinlainen parkkulanssi) tajusin missä olen. Olen nimittäin siitä juossut ohi kymmeniä kertoja. Vertasin kompassin suuntaa tien suuntaan ja totesin, että kompassi näyttää 90 astetta väärin.

Loppulenkin tein ilman kompassia ja rastit alkoivat taas löytyä.

Maaliin tuli jälkeeni nainen ja kysyin häneltä mihin hänen kompassinsa näyttää. Nyt molemmat kompassit näyttivät samaan suuntaan.

Olisiko Putinin armeija häirinnyt metsässä vain minun kompassiani, tämä nainen kun sanoi, että kyllä hänen kompassinsa toimi koko matkan oikein...

Lähetin kartan ja tämän selityksen pojilleni, mutta en ole vielä saanut heidän tuomiotaan tilastani. Vaimolla oli kyllä vastaus valmiina mutta jätän sen tässä yhteydessä kertomatta.

Jani kyllä aika pian vastasi ja kertoi, että olin käyttänyt rastinumeroita apunani määrittelemään pohjoissuunnan. En siellä metsässä huomannut, että ohut pohjoisviiva osoittikin 90 astetta eri suuntaan.

Raparperitaivas

Kävimme tänään Uittamon kesäteatterissa katsomassa ja kuuntelemassa Gösta Sundqvistin elämästä kertovaa musikaalia.

Gösta teki vaikuttavan uran laulajana ja sanoittajana.
Ne sopivat äärettömän hyvin minun musiikkimakuuni - joka nyt ei ole juuri minkään tasoinen.

Mutta kuuntelin niittä mielelläni ja kuuntelen edelleen.

Ahkerana radion käyttäjänä ehkä eniten minuun teki vaikutuksen hänen radio-ohjelmansa. 
Koe-eläinpuisto niistä tunnetuin. Tietokoneenkorjauskurssi kuului myös niihin, joita kuuntelin aina kuin se oli mahdollista.

Itse tämä esitys oli ihan viihdyttävä kokonaisuus ja parani edistyessään.
Suosittelen, jos pidät hänen musiikistaan.

Valokuvakaappaus, kuvan copyright Seppo Sarkkinen / Yle
Göstasta on vaikea löytää mitään kiiltokuvaa.
Aito suomalainen mies.

Satarastit, Lieto

Kisa käytiin sprinttikartalla 1:4000, mutta ihan maastosuunnistusta se oli.

Ykköselle pääsi polkua pitkin melkein perille, rastilippu oli hieman piilossa.
Kakkoselle sai jo suunnistaa ja kiivetä ylös tiukkaa mäkeä.

Välit 3-4-5-6 olivat selkeää suunnistusta ilman reitinvalintoja.

Väli 6-7 olisi ehdottomasti pitänyt mennä vasemman kautta, se olisi ollut juostavampi, vähemmän nousua ja helpompi rastinotto.

8, 9 ja 10 taas OK, mutta 11 tuotti vaikeuksia rastinotossa - tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Loppu oli helppoa - jopa minulle.

Maratonharjoittelu

Olen siis ilmoittautunut lokakuun puolessa välissä juostavaan Kaarinan Syysmaratoniin.

Ensin hain treeniohjelman Garminin sivuilta tavoitteena hölkätä matka kuuteen ja puoleen tuntiin. Garmin antoi sellaisen ohjelman minulle, jolla matka voisi mennä pari tuntia nopeammin.

Kysyin viikko sitten keinoälyltä myös ohjelmaa ja se antoi vastauksena 16 viikon ohjelman - mutta ainoastaan pitkän lenkin pituuden ja tavoiteajan.
Se tuntui sopivammalta minulle ja aloin sitä toteuttamaan.

Viime viikko oli ohjelman ensimmäinen ja matkana kymppi ja aika 1,5 tuntia.

Tällä viikolla oli vuorossa kahden tunnin lenkki ja tavoite 12 km. Oli sen verran vilpoisa keli, että matkaa taittui 12,8 kilsaa.

Pikku hiljaa matkat pitenevät, viikolla 12 jo 32 kilometriä.

Saas nähdä keskeytänkö kisan silloin vai vasta Kaarinassa! 😶

Tämä kuva on Helsinki City Maratonilta 2014.
Silloin saattoi juoksun aikana olla molemmat jalat ilmassa yhtä aikaa.
Sitä pelkoa ei ole ensi syksynä Kaarinassa... 😅

Synttärit + nimpparit

Olimme vaimon kanssa jo naimisiin mennessämme talouttamme vaalimaan pyrkiviä. Siksi Ulla valitsi minut, kun hänen nimipäivänsä on sama kuin minun syntymäpäiväni. Se vähentää juhlapäivällisten määrää yhdellä joka vuosi!

Olimme suunnitelleet mennä tänään kirkonkylään, mutta kun L'escale oli varattuna muihin aktiviteetteihin, niin päätimme tehdä itse juhla-aterian.
Väsäsimme sitä parisen tunti - lähinna siten, että Ulla oli työn ohjaajana ja minä häärin kokkina.

Ruokaa tuli riittävästi - syömme sitä vielä parina päivänä tulevaisuudessakin.  Maku ei nyt ollut ihan sitä korkeinta kulinaarista tasoa, mutta hyvin ruoka maistui myös taloutemme nirsommalle jäsenelle.

Alkuruuaksi oli torilta ostettuja makeita herneitä (nam) ja jälkiruuaksi hieman vähemmän makeita mansikoita.

Syntymäpäivään kuuluu minulla myös joku fyysinen aktiviteetti, joka jotenkin liittyy päivän numeroihin. En jaksanut lähteä pyöräilemään 79 km lenkkiä vaan tyydyin 4,747 kilsan reippaaseen juoksuun. Kun kulku oli kevyttä, niin jatkoin sitä viiteen kilsaan asti.

Aikaa siihen meni 35.55 ja Stravan mukaan se oli nopein vitosen lenkkini kolmeen vuoteen.

Hienoa havaita, että harjoittelu tuottaa tulosta, kun ei ole ollut mitään ongelmia jalkojen ja muun terveyden kanssa...

Virallinen hääkuvamme on täällä mökillä, enkä keksinyt muuta kuvaa tähän postaukseen.
Kuva on hieman rakeinen, mutta kuvan kohteet todella siloposkisia.
En mielestäni ole koskaan noin sileäihoinen ollut, 
Valokuvaamo Ahti on hieman käsitellyt kuvaa, vaikka silloin ei ollutkaan 
olemassa mitään kuvankäsittelyohjelmia!

Ihmeellinen luonto

Kuvasin meidän mökin pihassa kaksi etanaa sateen jälkeen. Kysyin tekoälyltä mitä nämä oikein puuhaavat.
Sain vastauksen:

Kuvassa on kaksi pantterietanaa (tieteelliseltä nimeltään Limax maximus), ja ne ovat aloittelemassa tai suorittamassa erittäin tyypillistä ja akrobaattista parittelurituaaliaan.

Mitä ne puuhaavat?

Pantterietanoiden lisääntymisprosessi on yksi eläinkunnan erikoisimmista:

• Kaksineuvoisuus: Kaikki yksilöt ovat hermafrodiitteja, eli niillä on sekä koiraan että naaraan sukuelimet. Ne voivat hedelmöittää toisensa samanaikaisesti.
• Rituaalin alku: Kuvassa etanat liikkuvat peräkkäin ja seuraavat toistensa limajälkiä. Tämä on alkusoittoa varsinaiselle parittelulle. 
• Liman varassa roikkuminen: Pian tämän jälkeen ne kiipeävät korkeammalle paikalle (kuten puun rungolle, seinälle tai kivelle), kietoutuvat toisiinsa ja laskeutuvat alas paksun, ilmassa roiskuvan limalangan varassa. 
• Sukuelinten kohtaaminen: Roikkuessaan ne työntävät päänsä sivusta ulos suuret, läpikuultavan sinertävänvalkoiset sukuelimensä. Nämä elimet kietoutuvat yhteen spiraaliksi, jonka kautta ne vaihtavat siittiöitä. 
  
  
  

  

  Kyllähän näitä mökin ympäristöstä löytyy.
  Mutta ensi kerran näin niiden aktin alun.

  
  

Suunnistusta Nauvossa

Palasimme tänään Nauvoon ja heti pääsin suunnistuksen pariin.
Heinäkuussa Pargas IF:n torstairastit järjestetään täällä ja niihin on siis pakko päästä.

Menin paikalle pyöräillen, kun matkaa oli mökiltä vain viisi kilometriä.

Olisin ottanut 2 km radan, mutta kun se oli vain 1,1 km, niin oli ihan pakko mennä keskipitkälle, joka oli 3,23 km. Ja tiesin, että tässä maastossa se tietää yli tunnin suunnistusta.

Ykkönen oli helppo, mutta kakkoselle sai jo suunnistaa. Varsinkin kun mittakaava oli 1:10.000 ja kartan päivitys oli ainakin kymmenen vuoden takaa.

Kolmonen oli helppo, kun siinä oli pysäyttävä polku ennen rastia.
Nelonen oli jo vähän vaikeampi, kolminkertainen Jukola-voittaja hävisi minulle siinä kolmisen minuuttia.
Vitoselle pystyi käyttämään polkuja, siis helppo.

Kutoselle mennessä kartta antoi alkumatkasta ihan väärää tietoa ja varmaan sen takia etsin rastia nelisen minuuttia sata metriä ennen. Uskoin olevani rastikumpareiden kohdalla, rastilippua ei ollut ja totesin, että antaa olla. Lähdin maalia kohden, mutta vähän matkaa käveltyäni näin pari kumparetta ja rastilipun.

Seiska löytyi hyvin, mutta kasille meno oli kamalassa maastossa hidasta ja voimatkin alkoivat olla finaalissa. Myös jano oli hirmuinen.

Rastipiste oli helppo kuten loputkin rastit.
Sijoitus oli 13/22, johon olin oikein tyytyväinen.

Mökkihommia

Tässä ei ole ehtinyt päivittää edes kirjallisesti blogia, kun työtä on riittänyt liiaksi ja vähän on kuntoiluakin harrastettu.

Henki sentään vielä pihisee, vaikka vaarallisiakin hommia on aloiteltu.

Meillä on saunan länsipuolella iso paju, joka estää näkymät merelle ja Ulla päätti, että se pitää kaataa. Se läpimitta juuressa on yli puoli metriä ja ajattelin, että pari isointa oksaa pitää ensin kaataa. Kaksi onnistui hyvin, mutta kolmannen kanssa tuli hieman tenkka poo. Soitin Trygvelle ja pyysin apua. Mies tuli moottorisahan kanssa ja hetken katseli ja kiersi pari kertaa puun ympäri. Nykäisi sahan käyntiin ja parin minuutin päästä paju lepäsi tukevasti maan kamaralla juuri siinä kohdassa kuin pitikin.

Siinä riittää minulle pariksi viikoksi työmaata, että oksat on haketettu ja muut osat on klapeina kuivumassa saunapuiksi.

Saimme yhdeksi päiväksi Gaian hoitoon - silloin tuli rauhoituttua siirtolan työpaineista.

Ja ehdin yhtenä päivänä juosta viiden kilsan lenkin lähes maksimivauhdillani. Kilometriaika tippui alle seitsemän ja puolen minuutin. Se oli nopeinta vauhtia pariin vuoteen.

Ehdin myös tutkia kasveja. Mielenkiintoisin oli rohtosormustinkukka, jota meillä kasvaa tontilla runsaasti. Se on kaunis mutta vaarallinen - ihan kuin naiset!
Sen kaikki osat ovat tappavan myrkyllisiä, myös kukat, lehdet ja siemenet.

Tässä hän lepää - saha on tuossa ainoastaan rekvisiittana.
Sitä ei käytetty puun kaatoon.

Gaia

Rohtosormustinkukka.

Iäkäs kämmenselkä

Suunnistuksen jälkeen kämmen puhkesi kukkaan. 😘

Seuraavana aamuna siinä näkyi tällainen kaunis, violetin värinen kuvio. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta aiemmin jälki on ollut paljon pienempi.

En lähtenyt sitä esittelemään lääkärille, vaan kysyin kouluttamattomalta tietäjältä eli keinoälyltä. Sehän vastaa visaisiin kysymyksiin viidessä sekunnissa - tai alle.

Ja alla vastaus. En ryhdy asiasta enempiin toimenpiteisiin...

Kuvassa näkyy iäkkäämmän henkilön kädenselkä, jossa on laaja, epäsäännöllisen muotoinen ja tummanvioletti verenpurkauma. Iho alueella vaikuttaa ohuelta ja hauraalta.

Tällaiselle kädenselkään ilmestyvälle tummalle mustelmalle on kolme tyypillisintä mahdollista syytä: 

1. Ikääntymiseen liittyvä ihon hauraus (Purpura senilis / Actinic purpura): Tämä on kaikkein yleisin syy vastaaviin jälkiin. Ikääntyessä ja auringonvalon vaikutuksesta iho ohenee ja sitä tukeva kudos heikkenee. Tämän seurauksena ihon pienet verisuonet muuttuvat erittäin hauraiksi ja voivat rikkoutua ja vuotaa verta kudokseen jo mitättömästä, miltei huomaamattomasta hipaisusta tai paineesta.
2. Lääkityksen vaikutus: Tietyt lääkkeet ohentavat verta tai ihoa, mikä lisää alttiutta voimakkaalle mustelmoinnille. Tällaisia ovat esimerkiksi verenohennuslääkkeet (kuten varfariini tai asetyylisalisyylihappo/aspiriini) sekä pitkäaikainen kortisonilääkitys.
3. Mekaaninen vamma tai lääkinnällinen toimenpide: Jälki voi olla seurausta tavallista voimakkaammasta iskusta, puristuksesta tai esimerkiksi kädenselkään tehdystä verikokeesta, kanyylin asettamisesta tai tiputuksesta.

Milloin on syytä hakeutua lääkäriin?

Vaikka ikääntymiseen liittyvät verenpurkaumat ovat sinänsä vaarattomia ja paranevat itsekseen muutamassa viikossa, lääkärin arvio on tarpeen, jos:

• Mustelmia alkaa ilmestyä yhtäkkiä paljon ja laajasti eri puolille kehoa ilman selittävää syytä.
• Mustelmiin liittyy muuta poikkeavaa vuotoa, kuten usein toistuvia nenäverenvuotoja tai ikenien verenvuotoa.
• Alue on erittäin kipeä, kuumottaa tai turpoaa voimakkaasti.