Autokauppaa kotipihassa

Korona tekee ihmeitä tässä maailmassa.

Kyselin Espanjassa ollessamme pari tarjousta kaupunkimaastureita myyviltä liikkeiltä Turusta. Kaksi näistä myyjistä ovat olleet aktiivisia, lähetelleet viestejä ja jopa soittaneet perään.

Tänään tuli yksi auto pihaan koeajettavaksi. Koronavaaran takia istuinten välissä oli käsidesiä ja muutenkin homma hoitui etänä puolentoista metrin turvavälillä.
Kyseessä oli Seatin Arona malli. Ulla tykkäsi siitä, että autoon pääsi hyvin sisään ja ulos, kun istuimen korkeus oli hänelle juuri sopiva. Eikä auton pieni kokokaan rouvaa häirinnyt. Vahva ego pitää olla miehellä, joka tämän ostaa!

Auto oli hyvin samantapainen ominaisuuksiltaan ja ajettavuudeltaan, kuin nykyinen automme Skoda. Ja uudet autothan ovat kaikki erinomaisia ajaa ja käsitellä. Sitten kun niillä on kilometrejä takana satatuhatta, alkaa eroja syntyä.

Ei, kauppaa emme tehneet, vaikka myyjä oikeaoppisesti kysyikin ennen kuin erosimme, että eiköhän lyödä kauppa lukkoon ja allekirjoiteta sopimus.

Kuvan copyright seat.fi

Syntymäpäivillä

Yksi työkaverini täytti tänään seitsemänkymmentä vuotta.

Normaalioloissa olisimme vaimon kanssa menneet tervehtimään päivänsankaria kuohuvan pullon kera. Mutta tämä karanteeni teki sen jos ei nyt mahdottomaksi, niin ei suotavaksi toimenpiteeksi.

Mutta hätä keinot keksii.

Korkkasimme molemmat pullon kotonamme, otimme videopuhelun ja tyhjensimme kaksi pulloa siinä keskustelumme aikana. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että toinen pullo meillä ja toinen heillä.

Kuva meidän olohuoneen pöydästä kuohuvineen. Vaimo käyttää pöytää työpöytänään ja kuten kuvasta näkyy, elektroniikkaa riittää karanteenia lohduttamaan.

Pääsiäissunnuntai

Pääsiäispäivän viettoa häiritsi hieman vesisade.
Minä kyllä kävin tekemässä pari kävelylenkkiä. Ja onnistuin valitsemaan ajankohdat niin, etten edes kastunut.

Normaalisti meidän kymmenen perheen asunto-osakeyhtiössä tällaisina pyhinä autot katoavat jonnekin pois pihamaalta.

Tänään kun tulin kävelemästä iltapäivällä, niin kaikki viisitoista autoa olivat paikoillaan.
Viidessa tuvassa molemmat vanhemmat käyvät töissä ja molemmilla on oma auto. Kuudennella tällaisella pariskunnalla on auto ja sähköpyörä.
Loput ovatkin sitten eläkeläisiä, joille riittää yksi automobiili.

Poikkeuksena me Ullan kanssa. Meillä olisi toinenkin auto, mutta se ollut adoptoituna viimeiset kaksi vuotta. Sen korvikkeena meidän toinen moottorikäyttöinen kulkuneuvo onkin sitten sähköavusteinen polkupyörä. Sen ulkoilukausi on vielä aloittamatta tänä vuonna. Akun jo latasin ja odottelen sopivaa lämmintä säätä.

Uusi harrastus

Pari päivää sitten lopetin suunnistuksen. Hyvästä syystä: ei osaa, ei jaksa.

Tänään löysin uuden harrastuksen – OMATOIMISUUNNISTUS.
Sellainen järjestettiin Hirvensalon laskettelurinteen maastossa.

Mutta kukaan ei ole seppä syntyessään.
Ainakin se näyttää siltä tämän ensimmäisen kokemuksen perusteella, että paljon on opiskeltavaa ennen kuin sisäistän uuden harrastuksen.

Mutta aikaa on, jollei korona päätä toisin.

Eikä mulla tietenkään kauhean paljoa ole opeteltavaa.

Mitä nyt taitoa pitää hankkia.
Ja juoksuvoimaa ja -nopeutta, tasapainoa, kartanlukua, ylämäkijuoksua, alamäkijuoksua, tasaisella juoksua, risukossa juoksua, suolla juoksua ja kivikossa juoksua.

Äkkiäkös noi tuosta opettelee ja treenaa itsensä huipputasolle.

Vaikka vauhti oli tänään hidasta, niin virheitä tuli.
Kakkosella menin liian alas.
Kolmosella vierestä ohi ja sadan metrin turha lenkki.
Sekä neloselle että vitoselle mennessä hortoilin siellä täällä kuin päätön kana.
Seiskalla rinteessä oli tulla iso pummi, mutta löysin rastin joko tuurilla tai taidolla.
Myös rastille 13 mennessä olin ulkona kuin lumiukko.

Aikaa meni yli tunti ja matkaa tuli taitettua yli viisi ja puoli kilometriä.

Tässä reitti:

Pitkä perjantai

Kun en ole harras kristitty, niin minulle ei tämä perjantai ole sen pitempi kuin muutkaan. Tosin näin kohti kesää mentäessä tämä perjantai on kyllä pidempi kuin viikko sitten.

Juutalaisten Kalevalan mukaan Jeesus naulattiin ristiin juuri näin Pääsiäisperjantaina.
En nyt tarkkaan muista, mistä Jeesus sai tuomionsa – olisiko ollut kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Onhan rahanvaihtajatkin jonkinasteinen kansanryhmä?

Tuomiostaan hän tuskin sai valittaa hoviin. Korkeimpaan Jeesus otti yhteyttä tuomionsa jälkeen ristillä riippuessaan. Hän pyysi korkeimman antavan anteeksi tuomitsijoilleen – sanoi, etteivät he tiedä mitä tekevät.

Tuolla perusteella voisi antaa myös anteeksi Suomen hallitukselle ja parlamentille.
Kuten myös Turun kaupungin virkamiehille ja hallinnolle.
Hekään eivät oikein tahdo tietää mitään siitä, mihin heidän nahkapäätöksensä johtavat.
Siis välillisesti. Välitön seuraus on aina verojen korotus. Ja kansan purnaus. Kyllä kansa tietää, tiesi jo Veikko Vennamo aikanaan.

Muuten tämä arkinen karanteeni sujuu meikäläiseltä aika tavalla samoin kuin aika ennen karanteenia.
Kun herään lueskelen, vartin verran netistä tärkeimmät uutiset. Sen jälkeen harrastan e-urheilua hetken jos toisenkin. Sitten kun kankku alkaa puutua, käyn hakemassa Turun Sanomat. Sitä lueskelen lautasellisen kaurapuuroa syöden. Keitän puuron mikrossa, valmistumisaika on 2 min 15 s. Juon ensin lasillisen kylmää vettä ja toisen lasin C-vitamiinin kanssa. Tässä yhteydessä nautin myös kourallisen hivenaineita ja erilaisia vitamiineja. Joka kolmas päivä otan myös lääkärin määräämän Imodium-pillerin.

Aamupalan jälkeen menen joko kävelemään tai lenkille.
Aamukahvin juon vasta, kun Ulla herää. Yleensä ennen puolta päivää.

Loppupäivä kuluu sitten hitaasti armaassa joutilaisuudessa. Luen uutisia netistä, teen sudokuja, pelaan pasianssia tietokoneella, luen kirjaa jne.
Joskus, äärimmäisen harvoin, teen myös jotain tuottavaa työtä huushollin eteen. Teen ruokaa, pihatöitä, siivoan, pesen pyykkiä ja sen sellaista. En seurustele telkkarin kanssa.

Nukkumaan menen siinä hieman ennen yhtätoista. Sitten kun on ollut oikein rasittava päivä, niin saatan joutua odottamaan unen tuloa jopa viitisen minuuttia.

Suunnistusuran päätöskisa

Piti lähteä Turku-Rasteille suunnistamaan heti aamulla. Olin jo eilen tilannut kartan, mutta sitä ei vielä aamullakaan ollut tullut sähköpostiin.

Siispä vaihdoin maisemaa ja tilasin kartan Paimiosta. Sieltä tuli tiedosto parissa minuutissa, joten suunta vaihtui itään. Auton jätin Paimion Rastin Rastituvalle, vanhalle kansakoululle, joka oli saanut uuden elämän suunnistajien majana.

Sieltä oli matkaa lähtöön vajaa kilometri, joten tuli tehtyä kunnon verryttely.

Se ei auttanut, alusta saakka oli vetelä olo ja eteneminen horjuvaa rämpimistä.
Neljä ensimmäistä rastia löytyivät hyvin, mutta sitten alkoi tapahtua. 

Uskoin tulleeni isolle polulle enemmän oikealle ja lähdin hakemaan ajouraa vasemmalta. Sieltä sellainen löytyi, itse asiassa useampiakin. Sahasin kallioita oikein urakalla ja tuntui siltä, että käyräväli oli 15 metriä eikä 5 m. Kävin isolla polulla hakemassa itseäni ja päädyin samoille kallioille takaisin.

Lopulta horjahdin tuolle isommalle suolle ja sieltä vihdoin paikallistin itseni. GPS-jäljen mukaan olin hakenut 15 minuuttia rastia.

Loppu sujui taas kohtuullisesti, vauhti oli vaan kateissa.

Tämä oli siis jälleen kerran urani viimeinen suunnistus. Eihän tällaista kestä, ei osaa, ei jaksa, ojien yli ei pysty hyppäämään, kun ei ole voimaa jaloissa.

Eka kuvassa koko reitti, toisessa nämä kiemurat hieman tarkemmin.

Ja maalista autolle se sama vajaa kilometri. Se oli pakko juosta, kun ilma oli kolea ja tuuli kova.

Ouran orja

Olen nyt viikon verran käyttänyt Oura-sormusta.

En ihan tunne itseäni sormusten herraksi. Kyllä se on pikemminkin tämä Oura, joka pyrkii pomon paikalle.
Se jakelee huolimattomasti pisteitä yöunen laadusta ja määrästä, aktiivisuudesta, valmiudesta uusiin suorituksiin ja muista elämäntavoista. Se on koko ajan huomautellut, että palautumiseni on ollut hieman puutteellista ja kehottaa pitämään vapaapäiviä. Näin, vaikka en ole mitään kunnon ryskätreenejä tehnytkään.
Vielä mä sille näytän, mitä treenaaminen on ja koulutan sen tavoilleni!

Näitä pisteitä Oura jakelee siis kolmesta asiasta. Pisteskaala on nollasta sataan ja jos pääsee yli 85 pisteen jollakin osa-alueella, niin saa kruunun. Ne eivät ole Ruotsin kruunuja eikä niillä voi siis mitään ostaa. Korkeintaan ne parantavat itsetuntoa.

Ensimmäisessä kuvassa on esitetty viime yön uni. Kaikista muista olen selvinnyt luokaltani, mutta tämä restfulness on mennyt punaiselle. Jos olen oikein käsittänyt, niin en ole päivän aikana osannut rentoutua kunnolla. Miten sitä osasikaan, seipään niellyt tosikko ja suomalainen.
Unesta sain 88 pistettä ja kruunun. Myös valmiudesta uusiin ponnisteluihin tuli kruunu päähän. Ja kaikkein parhaat pisteet sain eilispäivän toiminnallisuudestani, melkein sata pistettä. Olen siis ollut kiltti poika.

Toinen kuva näyttää sykkeen yöunen aikana. Katko tuli kun nousin ylös luonnollisille tarpeilleni. Puin hiukan vaatetta päälle, ulkona kun oli pikku pakkanen. Lisäksi ihailin täysikuuta ja katselin tähtiä, mutta en laskenut laulellen vesiä. Siis laulu puuttui.

Lisäksi Oura kyttää lämpötilan vaihtelua – minä en taida olla vaihtolämpöinen.
Myös se ilmoittaa hengitystiheyden. Toinen kaavio (joka ei ole tässä kuvana) näyttää miten se vaihtelee. Kun näkee oikein kunnon REM-unta, niin hengitystiheys kyllä nousee. Toisaalta elintoimintijen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että hengittää!

Vaikka tekstistä paistaa läpi jonkinasteinen sarkasmi, niin totuus on se, että mä tykkään tällaisista leluista. Yhtäkään en antaisi pois. Ja mulla näitä on paljon – ainakin ensimmäisen vaimoni mielestä!