perjantai 17. syyskuuta 2021

Sähköllä autoilua?

Taloyhtiössämme oli eilen yhtiökokous. Eikä jäänyt edes viime tippaan, määräaikaa kun on syyskuun loppuun.

Taloyhtiö on hyvin hoidettu ja yksimielisesti hyväksyttiin viime vuoden tilinpäätös ja annettiin hallitukselle vastuuvapaus. Pääsin vielä vuodeksi hallitukseen mutta ilmoitin hyvissä ajoin, että täytän ensi vuonna 75 vuotta ja olisi suotavaa, että tällainen seniili vapautetaan vuoden jälkeen tehtävistään.

Keskustelimme myös siitä, että pitäisikö hankkia sähköautojen latauspisteet. Jokaisella osakkaalla on kaksi omaa lämmityspistettä – niiden kautta pystyy sähköauton lataamaan. Hitaasti ja varmasti.

Suhteellisen halvalla saisi 16 ampeerin latauspistokkeen näihin nykyisiin tolppiin. Se nopeuttaisi lataamista. Minulla on nyt lainassa Juhan täyssähköinen pikku Bemari. Sen lataamisen onnistuu hyvin nykyiselläkin laitteella. Joten myös hybridit lataantuvat sen avulla. Mutta varmaan lähitulevaisuudessa isommat täyssähköiset yleistyvät, niitä varten tarvittaisiin sitten jo voimavirralla toimivat latauspisteet.

Juttelin aamulla naapurin kanssa, jolla on ladattava hybridi. Hän kertoi, että keskikulutus on pari litraa satasella. Minun Aronani kuluttaa bensaa kolme litraa enemmän.

Nykyisin ajan vain 15.000 km vuodessa. Jos oletetaan, että litran hinta tulee olemaan kaksi euroa, niin hybridillä säästäisi vuodessa polttoainekuluissa noin tuhat euroa olettaen, että käy lataamassa akut ilmaisissa latauspisteissä.

Tuolla säästöllä ja kaikella latausmurheella minä en kyllä kymppitonnia kalliimpaa hybridiä ostaisi.

Siis tällä kotterolla ajan vielä vuosia!


keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Metsään meni!

 Eilen kaikki meni kuin elokuvissa.

Eräs kaverini totesi siitä suunnistuksesta, että paree telkkänä pönttöön kuin Lanttuna laatikkoon - tämän päivän suunnistukselle kaverin kommentti sopii otsikoksi!

Tiesin kyllä etukäteen, että metsänpohja on pelkkää juurakkoa ja kivikkoa. Tiesin myös, että kartassa ei oikein mikään pidä paikkansa. Helpompi olisi mennä valkoisella kartalla kuin tällä.

Maasto on täynnä polkuja eikä hurttikaan ota selvää, mikä niistä on kartalla ja mikä ei.

Pahin töppäys tapahtui ysille mennessä. Hain rastia ensin väärältä kalliolta. Ja kun osasin mennä oikeaan maakuntaan, niin sieltäkään en ollut rastia löytääkseni. Sellainen 7 minuutin virhe.

Kuten vanha viisaus tietää: YLPEYS KÄY LANKEEMUKSEN EDELLÄ!

Vaikeaa siellä oli muillakin, sijoitukseni oli sentään siedettävä 24/78.



tiistai 14. syyskuuta 2021

Telkkänä pönttöön

Satarastit tänään maastossa, jossa ei ollut myrsky kaatanut puita, eikä myöskään metsuri. Näitä maastoja on vaikea löytää täältä päin Suomea.

Ainoat virheet tuli heti ykkösen jälkeen pellon kulmasta lähti polku ylös (ei kartassa) jota seurasin. Siinä hukkui varmaan minuutti turhaan.

Toinen virhe ennen seiskaa. Siinä ennen polun ylitystä kivi ja rastilippu. Mutta ei leimasinta. Pysähdyin lukemaan karttaa ja totesin, että omalle rastille on vielä matkaa vajaa sata metriä.

Ehkä puhtain suunnistus tänä vuonna!



maanantai 13. syyskuuta 2021

Maskin käyttöä opiskelemassa

Lauantain sukukokous pidettiin täysin maskittomana tuttujen kesken. Sillähän tavalla korona viime aikoina on tehokkaimmin levinnyt. Yhtään tartuntaa ei ole raportoitu, vaikka mukana oli paljon helsinkiläisiä – nehän ovat tunnetusti tehokkaita levittäjiä.

Eilen kävin ulkona parikin kertaa lenkkeilemässä, mutta maskia en lenkkeillessä ole koko korona-aikana käyttänyt.

Tänään lähdin kauppaan, allani oli täyssähköinen Bemari. Sain sen käyttööni, kun omani lähti ulkoilemaan Lapin perukoille. Sinne kun ei ole terveellistä mennä ladattavalla ajopelillä.

Olin menossa sekä Skanssin apteekkiin että K-kauppaan.

Parkkeerasin auton alakertaan ja menin kävellen – kuten aina – kauppojen kerrokseen.
Kävelin apteekin ovelle saakka ennen kuin tajusin, että minähän olen lähes alaston; ei maskia naamalla.

Palasin kiltisti autoon. Etsin kauan ja löysin kuin löysinkin yhden käyttämättömän maskin.
Sen jälkeen suoritin kauppareissuni vaatetettuna!

Valmiina kaupoille! 😋



lauantai 11. syyskuuta 2021

Sisaren synttärit

Tänään vietimme viikkoa etuajassa sisareni Maijan syntymäpäiviä. Kun hän täytti tasavuosia, niin hän oli kutsunut lähisuvun Kupittaan paviljonkiin asiaa juhlimaan.

Juhlien taiteellisesta puolesta vastasivat veljenpojan Timon perilliset lauluesityksillä. Puheet oli kielletty, joten osa meistä kiersi kieltoa muunlaisella esiintymisellä.

Paviljonki tarjosi meille lounaan, minä keskityin kylmiin alkupaloihin – ne olivat herkullisia.
Minä toin mukanani kamerani ja annoin porukan taitavimmalle eli Saaralle. Hän tutustui vehkeeseen muutaman sekunnin ja asia oli selkeää. Nuo kaksi polvea nuoremmat ovat varsin nopeasti sinut elektronisten laitteiden kanssa!

Me sisarukset pääsimme jälleen yhteiskuvaan. On se kumma, ettemme näytä vanhentuvan vuosien saatossa. Vai onko sittenkin kyse siitä, että silmämme ja muut havainnoimiseen käytettävät aistimme vanhenevat???

Päivänsankari Maija

Elävää musiikkia, kuvasta puuttuu pylvään takana oleva Max.

Ollaan me niin mahtavia. Siis mahtavan iloisia.
Vähemmän tutuille tiedoksi vasemmalta lukien:
Leena, Ilkka, Maija, Matti ja Sirkkaliisa

Käymme vakavaa (?) keskustelua ainoan kummilapseni Manun kanssa.
Sitten erosin kirkosta, enkä enää päässyt kummiksi.
Saattaa kyllä olla mahdollista, ettei olisi pyydettykään!




perjantai 10. syyskuuta 2021

Vauhti paranee

Kävin tänään ulkoiluttamassa Garminia.

Juoksin 300 metrin vetoja 200 metrin kävely/hölkkäpalautuksella.
Alussa vedot rauhallisesti, mutta viimeinen viiden minuutin km-vauhtia. Siinä jo syke nousi mukavasti 157:ään.

Paljon kovempaa ei tällä hetkellä kone kuljeta, mutta syke pysyi aika alhaalla, koska vedot olivat sen verran lyhyitä ja palautusaika pitkä.

Mutta Garmin antoi minulle vihdoin aika-arvioksi puolikkaalle alle tavoiteaikani, joka on siis 2.22.22.

Tosin tuo tavoiteaika vaatii yli kahden tunnin juoksun.
Se ei siis onnistu puolen tunnin intervallitreenillä!



Tyhmä - tyhmempi - hallitus

Tämä kansakuntamme säihkyvimmän älyn valtaama hallitus sai aikaan jonkinlaisen sovun ensi vuoden budjetista.

Päätettiin ottaa lisää velkaa ensi vuonna 6,9 miljardia euroa peittämään juoksevat kulut. Vaje on samansuuruinen kuin tänäkin vuonna. Samaan hengenvetoon ilmoitettiin, että verojakin hiukan korotetaan – keskivertopalkansaaja joutuu maksamaan 90 euroa lisää veroa ensi vuonna.

Jos maassamme on 3,5 miljoonaa keskivertopalkansaajaa, niin tuosta kertyy rahaa kassaan noin 300 miljoonaa euroa.

Todellisuudessa jokaisen pitäisi maksaa noin kaksituhatta euroa lisää. Ensi vuonna. Ja myös tänä vuonna. Ainakin tällaisen maalaisjärjellä varustetun mielestä tukeutuen Elon laskuoppiin. Ei tuohon laskutoimitukseen korkeampaa matematiikkaa tarvita – eikä sen osaamista ministereiltä voi vaatiakaan.

Ja kun mitään loppua ei vajeeseen ole näkyvissä, niin myös tästä eteenpäin hamaan tulevaisuuteen saakka.
Jos me emme sitä maksa, niin maksu siirtyy tuleville sukupolville.

Ei näillä vähä-älyisillä poliitikoilla ole selkärankaa tehdä päätöstä NYT HETI verojen korotuksesta.
Jos yritystemme johto olisi yhtä ymmärtämätöntä talouden pidosta, niin maassamme ei olisi ainuttakaan yritystä enää pystyssä.

Kyllä näiltä ministereiltä puhetta tulee. Ja halu kameroiden eteen on valtava. Mutta mistä niille saisi selkärankaa?

Kuvan copyright Iltalehti