Mökkihöperönä

 Tulimme mökille jo viime perjantaina.

Ilmat ovat olleet suosiolliset – aurinko on paistanut ja parina päivänä ollaan oltu reilusti yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloissa.

Olen pari kertaa käynyt juoksulenkillä ja pyöräillyt yli seitsemänkymmentä kilometriä.
Kaikenlaista työtäkin olen yrittänyt tehdä, mutta voimat eivät ole riittäneet teholliseen työhön. Hiukan olen avustanut myös Ullan kasviprojekteja, vaikka olen yrittänyt kertoa hänelle, ettei kannata ottaa stressiä niistä. Kun en minäkään ota.

Viikonloppuna siirtyi lähinaapurimme Kari Vahalahti ajasta iäisyyteen. Hän teki mittavan työuransa varhaisperunan viljelijänä – varmaan hänellä oli Nauvon laajimmat viljelmät. Hänen poikansa Mika on jo pari vuosikymmentä vastannut tuotannosta ja laajentanut toimintaa. Sanoisin, että ei ole kaikkein helpoin ammatti!

Kaikki jääkiekkoa seuraavat tietävät Ville Vahalahden uran Tepsin riveissä. Ville on Karin veljenpoika.

Ruotsalaiset mökkinaapurimme ovat myös saapuneet nauttimaan Suomen suvesta. Siis suomalaisia he ovat, mutta ovat asuneet Ruotsissa lähes kuusikymmentä vuotta. Heidän sisareltaan me aikoinaan ostimme tämän työsiirtolan.

Nyt alkaa kyllä olla ahkeroiminen siinä mallissa, että tämä on liian iso työmaa meikäläisen voimille. Mutta ensimmäinen vaimoni ei ole vielä valmis myymään tätä – jos kohta ostajiakaan ei taitaisi olla jonossa.

Linnunlaulua olemme ahkerasti nauhoittaneet. Se on auttanut saavuttamaan 67 tunnistetun lintulajin bongauksen tänä kesänä. Kunnon lintumiehet kyllä suhtautuisivat näihin bongauksiin hieman vähättelevästi!

Riistakamerassa on ollut vähän kuvia.
Ja nekin tällaisia, joissa peurat näyttävät minulle takalistoaan. 😂

Kyyt sentään osaavat paremmin poseerata.

Mä merellä elän

 ... ja kuolenkin kukaties!

Tämä lause tuli mieleen kun laskin soutuveneen vesille ja tein sillä noin neljän kilometrin lenkin.

Kun vene on kiikkerä kilpaveneen mallinen ja painaa noin 40 kiloa, niin sinne siirtyminen vaatii vähän ketteryyttä ja käsivoimia. Kummatkin ovat huolestuttavasti vähentyneet viime vuosien aikana.

Itse soutaminen sujui ihan mukavasti, mitä nyt alaselkä hieman loppuvaiheessa reagoi.

Kun vesi on vajaat puoli metriä normaalia alempana, niin veneestä poistuminen vasta olikin hankalaa. 
Pääsin sentään turvallisesti laiturille.

Lahdella oli kolme venettä ankkurissa, ne pystyin välttämään ongelmitta. Mutta näin lauantai-illan huumassa oli kaksi pariskuntaa laskemassa soutuveneillään verkkoja veteen. Molempiin olin törmätä. On mulla taustapeili veneessä, mutta en saanut sitä säädettyä matkalla oikeaan asentoon. Ja päähän ei tämän ikäisellä poikalapsella enää käänny kuin korkeintaan 30 astetta.

Ulla ehdottikin kun pääsin perille mökin lämpöön, että voisin myydä veneen pois, ennen kuin hänen avustajansa menehtyy.

Lupasin harkita asiaa!

Otin kuvan, kun olin kääntymässä takaisin mökille Lammassaaren takana.
Lampaita ei saaressa näkynyt, mutta pari poikaa oli rannalla heittelemässä uistinta.

Eläinkoe II

Eräs salolainen ultraaja - lähes yhtä hullu kuin minä - on lähdössä kisaamaan kesäkuussa Suomi-juoksun puolimatkalle eli 50 km:lle.

Hänellä on takanaan vielä pahempi vammakierre kuin minulla, mutta rohkeutta riittää lähtöviivalle numerolapun kanssa.

Saadakseni varmuuden kyvyttömyydestäni läpäistä kyseinen matka, olen tehnyt kuuden päivän testin:
- viime lauantaina suunnistuskilpailu
- sunnuntaina myös suunnistuskilpailu
- maanantaina 20 km pyörällä
- tiistai kynnystesti 4 x 4 min alle 7 min/km
- keskiviikko suunnistuskilpailu
- tänään puolimaraton alle 3 h

Ensimmäinen kymppi rajuun vastatuuleen ja olin jo keskeyttämässä. Mutta tuulen avustuksella löysin jostakin uutta voimaa ja rajusti luovien tuulessa jatkoin matkaani.

Alla pari kuvaa. Ensimmäisessä reitti - sen suoritin vastapäivään.

Toisessa kaavio kestokyvystäni - kunto loppui vajaa kilometri ennen matkan loppua. Huojuen selvisin perille...
Samassa kuvassa on myös juoksun ja kävelyn jakautuminen - Garmin ilmoitti aina juoksun 400m ja kävelyn 100 m alkamisen. 14 km kohdalla oli minuutin perässä tavoiteaikaani 3 h. Lopussa oli pakko lyhentää kävelyjaksoja ja nostaa sykettä.

Selvisin maaliin hengissä. Jos olen vielä 4 pv:n jälkeen kunnossa, teen päätöksen ilmoittautumisesta Salon ultrajuoksuun - tai siis minulle se olisi ultrakävely...

Lähtö ja maali kotipihalla.
Kun olen asunut 11 vuotta Huhkolan perukoilla, niin aina matkan kotiin ja voin tehdä sopivasta mutkaa, jotta kilsat täyttyvät ulko-ovelle!

Kaikenlaista informaatiota nämä nykykellot antavat!

Taas pohjanoteeraus

Turku-Rasteilla opiskelemassa suunnistusta.

 Ysille saakka meni kuin Strömsössä.

Sitten katsoin, etten enää kiipeile ylöspäin vaan pudottaudun alas vihreän kielletyn alueen reunaan ja siitä rastille.

Kartan mukaan siitä olisi voinut mennä häiritsemättä asutusta. Mutta asukkaat olivat rakentaneet kaikenlaista estettä tonttinsa ulkopuolelle ja lopulta oli pakko mennä ylös kalliolle. Siellä tein vielä' pienen virheen, yhteensä aikaa kului hukkaan 3.30 - arvaa harmittiko?

Rastilla 11 vielä puoli minuuttia lisää.

Suunnistus jatkuu

Tänään aurinko paistoi Paraisten Airistolla täydeltä terältä ja hiukan sitä paistetta riitti omaankin risukasaan.

Tänne oli pakko tulla vaikka ei ollutkaan mitään puistosuunnistusta. Mutta kun osanottomaksu oli maksettu, niin äärettömän saitana miehenä menin taas tekemään suunnistusta.

Rastitkin löytyivät ihan hyvin, vaikka vaikeaa oli tuolla metsittyneellä hiukkakuoppien alueella rastiväleillä 2-7.

Sijoitus nousi tänään puolen välin paikkeille eilisen kisan takarivin Taavien porukoista!

Saatan jatkaa harrastusta - se on hiinä ja hiinä... ✌

Matkalla kisoihin tulin poliisin pysäyttämäksi jo eilen. Silloin se tapahtui Liedon jälkeen. Puhallusratsia oli molempiin suuntiin ajaville. Totesin poliisille, että tässä iässä ei enää lähdetä suunnistuskilpailuihin pahassa krapulassa - se voi olla hengenvaarallista.

Tänään oli vastaava ratsia Kaarinassa ja kaiken lisäksi sama poliisimies puhallutti. Sanoin, etten edelleenkään aja kännissä suunnistamaan. Pollari naurahti ja totesi, että tarkistetaan nyt kuitenkin.

Kuva loppusuoralta.
Näin kuvaajan ja yritin oikein juosta ja olin kompastua! 😋
Kuva PIF suunnistus.

Keinoäly kertoi, että olen menettänyt rastivälillä 3-4 aikaa 45 sekuntia ja 7-8 40 sekuntia.
Oman vajavaisen käsitykseni mukaan siellä tuli minuutin verran töppäystä muillakin rastiväleillä.

Laji vaihtuu!!!

Kyllä se on nyt niin, että meikäläinen osallistuu jatkossa vain puistosuunnistuksiin, joissa korkeuserot ovat nolla alusta pelkkää nurmikkoa.

Nykyään kaikki metsät ovat pelkkää ryteikköä ja kaatuneita puun runkoja.

Eikä kartoistakaan ymmärrä hölkäsen pöläystä, niissä on karttamerkit väärissä paikoissa.

Tänään en löytänyt edes viitoitusta pitkin K-paikalle ja siitä tuli 2 min pummi.
Neloselle mennessä en käyttänyt kompassia, vaan luin korkeuskäyriä - väärin. 3 min pummi.
Kuutoselle kiersin vihreät, mutta varmaan suoraan olisi ollut parempi.
Vielä ysillä minuutin pummi, kun en osaa kulkea suunnassa.

Vaihdan lajiin, jonka hallitsen. Rupeen ryyppäämään!

Tämä on tie, totuus ja elämä! 😄

Linnunlaulua

 Lintuihmiset ovat julkaisseet uuden ohjelman älykännykälle.

Sillä voi äänittää lintujen ääntä ja sen jälkeen ohjelma kertoon mikä lintu luonnossa on visertänyt.

Tosin se kertoo, mitä olettaa kuulleensa ja antaa tiedolle prosenttimäärän, kuinka varmaksi se havainnon luokittelee.

Sitten sen voi vahvistaa oman tiedon, kuulon tai näkemisen mukaan.
Minä en oikein voi kuulohavaintoa vahvistaa, kun nuo korkeat äänet ovat aikoja sitten kadonneet. Lukuun ottamatta variksen, korpin ja parin muun linnun ääntä.

Muutaman äänityksen jälkeen suosittelen kyllä kaikkia lintujen bongaamisesta kiinnostuneita lataamaan sen äpin kännykkäänsä.

Sen löytää kun googlaa Muuttolintujen kevät!

Tässä tietoa yhdestä äänityksestä tänään.
Viherpeippo on sen mukaan melkein satavarma havainto.
Minä vahvistin myös peipon, kun näin yhden sellaisen livenä.