Mökkihöperönä

 Tulimme mökille jo viime perjantaina.

Ilmat ovat olleet suosiolliset – aurinko on paistanut ja parina päivänä ollaan oltu reilusti yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloissa.

Olen pari kertaa käynyt juoksulenkillä ja pyöräillyt yli seitsemänkymmentä kilometriä.
Kaikenlaista työtäkin olen yrittänyt tehdä, mutta voimat eivät ole riittäneet teholliseen työhön. Hiukan olen avustanut myös Ullan kasviprojekteja, vaikka olen yrittänyt kertoa hänelle, ettei kannata ottaa stressiä niistä. Kun en minäkään ota.

Viikonloppuna siirtyi lähinaapurimme Kari Vahalahti ajasta iäisyyteen. Hän teki mittavan työuransa varhaisperunan viljelijänä – varmaan hänellä oli Nauvon laajimmat viljelmät. Hänen poikansa Mika on jo pari vuosikymmentä vastannut tuotannosta ja laajentanut toimintaa. Sanoisin, että ei ole kaikkein helpoin ammatti!

Kaikki jääkiekkoa seuraavat tietävät Ville Vahalahden uran Tepsin riveissä. Ville on Karin veljenpoika.

Ruotsalaiset mökkinaapurimme ovat myös saapuneet nauttimaan Suomen suvesta. Siis suomalaisia he ovat, mutta ovat asuneet Ruotsissa lähes kuusikymmentä vuotta. Heidän sisareltaan me aikoinaan ostimme tämän työsiirtolan.

Nyt alkaa kyllä olla ahkeroiminen siinä mallissa, että tämä on liian iso työmaa meikäläisen voimille. Mutta ensimmäinen vaimoni ei ole vielä valmis myymään tätä – jos kohta ostajiakaan ei taitaisi olla jonossa.

Linnunlaulua olemme ahkerasti nauhoittaneet. Se on auttanut saavuttamaan 67 tunnistetun lintulajin bongauksen tänä kesänä. Kunnon lintumiehet kyllä suhtautuisivat näihin bongauksiin hieman vähättelevästi!

Riistakamerassa on ollut vähän kuvia.
Ja nekin tällaisia, joissa peurat näyttävät minulle takalistoaan. 😂

Kyyt sentään osaavat paremmin poseerata.