Torstai on toivoa täynnä ja myös Peimarirasteja.
Tänään suunnistus tapahtui Paimion harjun dyyneillä. Hiekkakuoppia ja lampia
oli runsaasti. Myös polkuja.
Paljolti näin reitin varrella kahta ikäistäni (siis ei vanhaa!) Jukola-voittajaa,
Timo G ja Mikko M olivat nämä supersuunnistajat. Ei tarvinnut yksin metsässä
pelätä ja apua oli tarjolla, jos jaksoi katsoa ympärilleen.
Näin se homma eteni:
K-1: Suorinta reittiä, vaikka risukko hidasti armottomasti.
1-2: Timo ohitti polulla vauhdikkaasti ja Mikko meni edelläni rastille.
2-3: Luin huonosti karttaa ja tein ennen rastia mutkan vasemmalle, sitten näin
Mikon luiskahtavan rastille ja oikaisin sinne.
3-4-5: Koko kolmikko oli näkötuntumassa näillä rastiväleillä.
5-6: Timo luki karttaa väärin ja meni raa'asti oikealta ohi, minä menin
rastille suoraan.
6-7: Ohitin Mikon tiellä, mutta horjuin ennen rastia sen verran, että hän
kuittasi ohitseni rastille.
7-8: Jätin Mikon tieosuudella (hänellä on tekonivel ja juoksu on kielletty
laji). Tiellä näin Timon kaukana edessäni - hän oli tullut paremmin seiskalta
tielle.
8-9: Sain Timon kiinni suolla ennen rastia, mutta hän leimasi ennen minua
rastilla.
9-10: Juoksimme polkua peräkkäin, ennen rastia Timo teki virheen ja leimasin
ennen häntä.
10-11: Olin veturina tämän rastivälin.
11-M: Maalisuoralla Timon voimat olivat tallella ja hän leimasi ekana maalissa.
Pian meidän jälkeemme tuli Mikkokin
maaliin. Hän purnasi, että koko alkumatkan hän näytti meille sokeille tietä ja
lopussa me kiittämättömät puikkasimme ohi.
Tällaista porukkajuoksua en ole ennen harrastanut - en edes viesteissä!
Olkoon viimeinen kerta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti