Tänään olisi pitänyt jäädä kotiin.
Kun kapusin K-paikalta mäen ylös (käyräväli 5 m) niin paukut oli syöty ja jaksoin hädin tuskin kävellä metsässä, jossa aluskasvillisuus ylti polviin asti.
Neljä ensimmäistä rastia löytyi hyvin. Viitoselle mennessä kapusin ylös mäelle välttääkseni vihreän alueen - siinä kun ei pystynyt oikein kävelemäänkään minun kunnolla.
Luulin olevani alempana ja sahasin rinnettä noin 10 minuuttia ennen kuin tajusin paikkani maailmankaikkeudessa.
Loppumatkan etenin hyvin, hyvin hitaasti - en jaksanut kovempaa - mutta siitä huolimatta matkalla seiskalle oli pieniä vaikeuksia.
Mä olen todella huonossa kunnossa...
Enkä oikein osaa enää suunnistaa. Se se ikä tekee. Pohkeet ja reidet ovat pehmeitä. Ja pikku hiljaa myös korvien väli pehmenee, voi STN, PRKL, HLVTT. 😈
Radan pituus oli 3,3 km, nuo vihreät alueet pakottivat kiertämään runsaasti. Gepsi mittasi kuljetun matka 4,44 kilometriksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti