Elitistinen Huhkola

Olemme taas kotona Huhkolassa ja saimme mukaamme Gaian.

Hankin koiraa varten vyön, johon saan sen hihnan kiinni – vyö on tarkoitettu vetokoiria varten. Siinä on leveä selkäosa, joten veto kohdistuu siten, ettei se häiritse etenemistä.

Kävin Gaian kassa testaamassa tätä yhdistelmää ja kaikki pelasi hyvin – jopa koira, kun liikennettä eli muita ihmisiä ja koiria ei ollut pahemmin liikkeellä.

Pyrin Gaian kanssa liikkumaan metsäpoluilla, koska se on paimenkoira ja siitä syystä haluaa paimentaa kaikkea liikkuvaa. Varsinkin pyörillä liikkuvat eivät välttämättä haluaa 25 kiloa painavaa otusta syliinsä täydessä vauhdissa. Metsäpoluilla ei kovin paljoa pyöräilijöitä liiku, siksi tämä valinta. 

Australian paimenkoira ei ole kaikkein helpoin seurakoira. Sen sijaan jos on sata hehtaaria maata ja sata lammasta, niin sitten se on oikein levollinen kotona illalla ja toimii hetken jopa seurakoirana!

Emme enää voi ottaa omaa koiraa. Ulla sen sijaan haluaa edes joskus koiran silitettäväksi  ja seuraksi.
Ja kun hän pyytää saada koiran seuraksemme pariksi päiväksi, omistajat eivät ole kertaakaan kieltäytyneet. Kun saan hoitaa koiran ulkoilutuksen, ymmärrän heitä loistavasti. Minulle se on hieman raskasta. Kun toimin sadan lampaan sijaisena ja piski seuraa minun liikkeitäni hetki hetkeltä aamusta iltaan.

Onneksi olen sosiaalinen pytyllä istuja… 😚

Palatakseni otsikon sanomaan, tässä Gaia katselee Huhkolan kattoja ylhäältä.
Minä asustan kuvassa kolmantena vasemmalla olevassa talossa.
Se ei vielä tee tästä alueesta elitististä.
Vaan se, että kaupunki aikoo rakentaa tämän vajaan tuhannen asukkaan taajaman laidalle koulun vajaalle tuhannelle oppilaalle.
Silla koulutuksella tästä tulee vuosien saatossa elitistinen? 

Ohessa päivän kolme lenkkiä Gaian kanssa samassa tiedostossa.
Illalla sitten vielä kilometrin kusetus - G kusettaa minua. 😝