maanantai 29. toukokuuta 2023

Pienenee kuin pyy lopun edellä

Minä käyn vaa’alla lähes joka aamu.

En sen takia, että laihduttaisin tai lihottaisin itseäni. Se vain kuuluu osana – vaimon mielestä sairaalloista – kehon ja mielen tarkkailua. Mittaan siis päivittäin myös verenpaineen, unen laadun, pulssin, rasvaprosentin jne.

Painon mittaaminen on suhteellisen tarpeetonta, sillä painoin armeijaan mennessäni 86 kiloa ja viime vuosina se on asettunut 88–89 kilon haarukkaan.

Viime kuukausien aikana paino on hiljalleen pudonnut ja tänään se oli 85,3 kiloa. Painoindeksini laski ensimmäistä kertaa 50 vuoteen alle kahdenkymmenviiden. Olen siis ihannepainossa!
En ole mitenkään laihduttanut ja olen nyt mielessäni etsinyt syytä tähän dramaattiseen muutokseen.

Yksi selitys voisi olla jonkinlainen piilevä sairaus. En tunne olevani mitenkään sairas. Kävin pari viikkoa sitten jokavuotisessa verikokeessa ja kaikki arvot siinä olivat sallituissa rajoissa, lukuun ottamatta sokeria. Mutta minähän olen tällainen hunajainen immeinen, niin lääkäri totesi, että siitä ei voi olla isommin huolissaan.

Ainoa järkevältä tuntuva selitys on se, että olen saanut jalkani tasapainoiseen kuntoon ja olen pystynyt tekemään pidempiä juoksu- ja pyörälenkkejä. Niillähän ne rasvat palavat ja paino laskee.

Eilen pystyin mielestäni varsin juoksemaan kaksituntisen rogaining-suunnistuksen. Siihen ei kovin sairas mies pysty tällä iällä.

Joten jatkan tällä tiellä, kunnes Ukko Yli-Jumala kutsuu minut helvetilliseen valtakuntaansa!

Tässä tämän aamun mittaukset.
Painoindeksi oli 24,9.
Eikä tuo verenpainekaan ole kovin huolestuttava! 😁😂



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti