Taidehankintoja

Monet ylpeilevät taideteoksista kotinsa seinillä.

On meilläkin muutama koristamassa spartalaista kotiamme Ikean kalusteiden lisäksi.

Ensimmäisen yhteisen taidehankinnan ostimme Ullan kanssa Kristiinankadulta yöllä yhden aikoihin. Asuimme silloin Eerikinkadulla 70-luvun alkupuolella. Tulimme jostakin illanvietosta ja olimme varmaan nauttineet oluen tahi kaksi.

Vastaamme asteli partainen kaveri, hänellä taulun tapainen kainalossaan ja rahat oli illan kuluessa juotu. Mutta lisää piti saada – siis olutta ja rahaa – ja hän oli hakenut maalauksensa ja kaupitteli sitä meille. Kaupat syntyivät viidellä markalla – siihen aikaan kapakasta sai oluen markalla, joten hinta olisi tänään ollut pari kymppiä euroina.

Kun otin siitä kuvan äsken kännykällä niin Samsung ehdotti uuden ottoa, koska joku oli räpyttänyt silmiään. Oli niin elävän näköinen teos, että känny luuli sitä aidoksi ihmiseksi!

Toinen lähes yhtä vakuuttava hankinta on ollut J. Ojalan pohjalaismaisema. Nyt kun rikos on vanhentunut, niin voin kertoa, että tämä taideteos on vaihdettu jiirileikkuriin. Sitä Ojala tarvitsi taulun kehysten valmistamiseen. 

Muistelimme hankintoja Ullan kanssa. Hän kysyi mahtaako kumpikaan näistä olla millään tavalla niittänyt mainetta. Tarkistimme asian Googlettamalla.

Ilmeni, että taiteentuntemuksemme hankintapuolella on ala-arvoinen. Sinänsä se ei yllättänyt meitä kumpaakaan.

Ilkka Kurosen teos vuodelta -69.
Tämä on hankinnasta saakka koristanut makuuhuoneemme seinää.

J. Ojalan arvoteos vuodelta -84.
Se luo rauhaisaa tunnelmaa minun huoneeni seinällä!

Kissan pissaa

Viime päivät olemme eläneet remontissa.

Kattopellit ovat maassa ja uusi aluskate paikoillaan, ainakin talon pohjoissivulla. Eteläsivua työstetään tänään ja saan kiittää luojaa, että olen puolikuuro. Pauke on ollut korvia hivelevä.

Samalla tänään avattiin Ullan makuuhuoneen nurkka. Vanha kaappi poistettiin ja mahdollista vesivahinkoa tutkittiin. Pelättiin, että sinne on päässyt vettä joko katolta tai sitten alhaalta, ennen kuin salaojat uusittiin.

Ylhäällä ei ollut mitään merkkiä, että kosteus olisi sieltä peräisin. Nyt kun seinää avattiin ja lattia huoneen nurkasta, niin pääsimme käsiksi alapohjaan.

Alapohja oli kuiva, ainoa kosteus löytyi kaapin alta. Siellä oli myös erittäin väkevä kissan pissan haju. Se on peräisin edellisen omistajan toimista. Hän oli vanha ja hänen kissansa pissasi juuri tähän nurkkaan. Kun muutimme, huoneen parketti vaihdettiin ja hajut haihtuivat taivaan tuuliin. Mutta kissa oli ehtinyt toimillaan murentaa seinälevyä, joka nyt vaihdetaan.

Homma hoidetaan loppuun ensi viikolla. Ja lopuksi asennetaan uudet liukuovikaapit Ullan huoneeseen.

Kodikkaan näköinen huoneen nurkka!
Onneksi sentään kuiva kuin ruutitynnyri.

Elämää kattotyömaan alla

Eilen kattotyömaallemme laitettiin kaiteet.

Tänään kaksi kaveria tulivat kello kahdeksalta ja kiipesivät katolle purkamaan yli 30 vuotta vanhaa peltikattoa.
Parin tunnin jälkeen puolet kattopelleistä oli jo maassa.

Vaikuttaa siltä, että purkaminen on nopeampaa hommaa kuin uuden rakentaminen.
Tai pian se nähdään. Kertoivat, että kaksi viikkoa siinä menee ennen kuin tämä paritalo on täysin valmis. Siis katon osalta. Olisihan täällä paljon muutakin laitettavaa, jos tarkkaan katsoo!

Nämä kaksi miestä, jotka ovat nyt katolla, ovat virolaisia. Tai kuten minä mielelläni asian ilmaisen: eestiläisiä.

Selkeästi ovat suomalaisugrilaista kansaa. Eivät pahemmin halua seurustella, vaikka osaavat kyllä suomea. Mutta töitä tekevät ripeästi.

Meille lisättiin joku vuosi sitten eristettä vintille. Lämpöä se eristää, mutta äänen kanssa on niin ja näin. Työn äänet kuuluvat hyvin tällaisen kuulovammaisenkin korviin!

Peltiä tulee alas.

Kattotyömaalla paistaa aina aurinko! 

Muistoja Tšernobylistä

Tänään tuli kuluneeksi 35 vuotta siitä, kun suuri ja mahtava Neuvostoliitto räjäytti yhden atomivoimalan Tšernobylissä.

Ei se suurempia pelkoja ja ahdistusta herättänyt Turun seudulla. Tosin seuraavana kesänä taisi sienien poiminta olla hieman normaalia rauhallisempaa.

Neuvostoliitto ei sen jälkeen montaa vuotta elänyt. Suuren ja mahtavan kuolinkouristukset aiheuttivat Suomessa laman.
Sitä paikkaamaan minä ja muutama muu puuntyöstökonekauppias suuntasi markkinointitoimenpiteet itänaapurin raunioille. Siellä siirrettiin nopeasti valtion omaisuus parempaan talteen ja näillä rahoilla perustettiin yksityisiä yrityksiä – raha piti pestä huolellisesti.

Olin myyntimatkalla Kiovassa -91 ja viikonloppuna meillä oli oppaana paikallinen kaveri, joka osasi englantia. Kävimme katsomassa Kiovan Dynamon jalkapallo-ottelua ja paransimme muutenkin maailmaa.
Heti ydinonnettomuuden jälkeen oppaamme kertoi olleensa pelaamassa jalkapalloa lähellä Tšernobyliä. He eivät tienneet onnettomuudesta, kuten eivät muutkaan venäläiset ja peli pelattiin aivan normaalisti.

Käyntimme aikana, siis viisi vuotta tapahtuman jälkeen, virallinen tieto oli, että onnettomuuden aiheuttamana oli välillisesti  kuollut parisen sataa ihmistä.

Oppaamme kertoi, että se oli suuri vale. Pelkästään heidän joukkueestaan oli menehtynyt viisi nuorta miestä. Ja hän kertoi, että kukaan heidän joukkueestaan ei usko elävänsä enää kauaa.

Dynamon joukkueessa pisti silmään tuulennopea laitahyökkääjä. Laitoin nimen muistiin ja piti seurata hänen uraansa. Mutta se kyllä unohtui – oli laman aikana parempaakin tekemistä.

Firma selvisi hengissä 90-luvun alun lamasta, mutta pahaa epäilen, että oppaallemme ei käynyt yhtä hyvin.

Kuva yhdeltä Venäjän kauppamatkaltamme hotellihuoneestamme.
Mukana Mikko ja Jussi.
Jussi katsoi aina ennen kauppamatkaa Venäjälle Tuntemattoman sotilaan.
Motto hänellä oli: sota hävittiin, mutta kauppareissulla se tappio otetaan korkojen kanssa takaisin.
Oma radio piti olla mukana matkalla, useimmiten se oli ainoa yhteysväline ulkomaailmaan. 

Sprintteri

Tänään varsat päästettiin laitumelle!

Eli kauden ensimmäinen suunnistusKILPAILU oli ohjelmassa.
Se oli sprintti Liedon keskustaajaman alueella. Näihin sprintteihin minulla on hyvin läheinen suhde. Johtuen siitä, että ne ovat yleensä tasamaalla ja voiman puute (=ylipaino) ei niin kauheasti haittaa.

Eli parhaimmat sijoitukset ovat tulleet näissä karkeloissa – jos muistaa lukea karttaa tarkasti eikä tee virheitä.

Tänään tuli pieniä virheitä.
K-1: Kiersin vasemman kautta, se oli varmaan nopein reitti, koska olin sillä välillä kolmanneksi nopein.
1-2: Ei virhettä, mutta vauhti oli hidas.
2-3: Ei virhettä, mutta vauhti oli hidas.
3-4: Hapot jylläävät.
4-5: Lähdin kohti pohjoista, 50 m juostuani tuli rautaportti vastaan ja käännyin takaisin. Vasta kisan jälkeen näin, että talon päädyssä olisi ollut kapea nurmikko, jota pitkin olisi voinut mennä. Yli puolen minuutin virhe – ai että otti kupoliin!
5-6-7-8: Ei ongelmia – paitsi vauhti!
8-9: Olin ennen kasia katsonut reittiä eteenpäin, mutta tein suunnitelmaa rastille 10. Sata metriä juostuani tajusin, että ysilläkin pitää käydä – empimisessä hukkui varmaan 5 arvokasta sekuntia.

9-10: Selvät sävelet, kympin itäpuolella oleva talo oli kierrettävä etelän puolelta.
10-11: Nyt oli helppoa – suoraan etelään. Paitsi että kadun kohdalla jarrut päälle ja kierto suojatien kautta. Taas se 5 s!
11-12-M: Nyt sai painaa ilman rajoitteita.

Aikaa kului 15.45 ja kuljettu matka oli 2350 m. Vauhti oli 6.42/km, harvoin tulee juoksulenkilläkään tätä vauhtia paineltua ja suunnistaessa näitä pysähdyksiä on paljon.

Sijoitus oli 13/21 – ilman tätä yhtä töppiä 7 tai 8.

Kartta ja reitti

Nykyään kisasta tarjoillaan kaikenlaista grafiikkaa.

Kattotyömaalla sataa aina

Vastoin aikaisempia säätiedotuksia aamulla kahdeksalta alkoi sataa – räntää!

Kahdeksalta alkoi myös taloyhtiömme kattourakka.
Urakoitsija, valvoja, isännöitsijä ja yhtiön hallitus piti aloituskokouksen. Todettiin se vanha totuus, että kattotyömaalla sataa aina.

Yhtiöön kuuluu viisi paritaloa ja aloitus tapahtuu meidän asuttamasta talosta.
Nykyaikana työturvallisuus on ihan eri luokkaa kuin joskus nuoruudessani. Työ alkoi pystyttämällä putoamisen estävät kaiteet talon ympärille.

Kun olen itsekin rakentanut muutaman saunan ja ulkorakennuksen kesämökille, niin siellä ei ole turvallisuuteen kiinnitetty tällaista huomiota.

Kesällä 2000 rakensin saunan Nauvoon.
Olin toukokuussa murtanut nilkkani ja juhannuksen jälkeen alkoi hirsisaunan pystytys.
Kysyin lääkäriltä hänen mielipidettään nilkan kuntoutuksesta ja katon rakennuksen yhteen sovittamiseksi. Lääkäri totesi työn olevan erinomaista kuntoutusta. Tosin kielsi ehdottomasti putoamasta katolta.

Tottelin sillä kertaa lääkäriä täydellisesti!

Tunti aloituskokouksen jälkeen kattomme oli ympäröity aidan seipäillä.

Kuningasta tekemässä

Olen surullisena kyynelsilmin seurannut kuningattaren kohtaloa Windsorin palatsin lattioilla.

95-vuotias nuorikko on menettänyt aivan odottamatta aviosiippansa.
Hän on jo toista viikkoa ollut aivan surun murtamana ainoansa siirtymistä ajasta ikuisuuteen – Philip nukkui pois.

Inhimillisesti katsoen aivan liian varhain, ei ehtinyt täyttää edes sataa vuotta – pari kuukautta jäi vajaaksi!
Ei kuningatar, enkä myöskään minä, ollut valmistautunut siihen, että brittimonarkki kuolla kupsahtaa kesken vaikuttavaa kulkua kohti ikuista elämää.

Ilmeisesti tämän jälkeen saattaa kuningattarellekin juolahtaa mieleen, että hänkin on kuolevainen. Ja voisi jopa jättää Englannin ja alusmaiden hallinnan nuoremmilleen.

Jos hän päätyy näin inhorealistiseen ratkaisuun, niin hän saattaa huomata, että vastuuta ei voi siirtää hänen vanhimmalle pojalleen. Eikä myöskään tämän pojille – eihän siitä mitään tulisi.

Mutta järkiratkaisu on lähempänä kuin kukaan saattaisi odottaa.

Elizabeth adoptoi Boris Johnsonin ja luovuttaa hänelle kuninkaan kruunun!

Kuninkaallinen auringonlasku Nauvossa.