Nauvossa

Tulimme taas viettämään muutamaa hellepäivää Nauvoon ikivanhaan hirsitaloon.

Sitä on lähes mahdoton pitää lämpimänä talvella, mutta näin kesällä se pitää lämmön kyllä ulkona. Varsinkin, jos tekee ruuan ulkona grillissä, ei pidä ovia auki ja hengittää ulospäin vain ollessaan ulkona.

Ja ulkotöitä täällä kyllä riittää.
Nurmikot ja käytävät piti ajaa, jotta punkit pysyisivät loitolla.
Ja kun Ulla katseli ympärilleen, hän löysi paljon tekemistä ulkona – minulle.

Vähiin ne työnteot jäivät, kun piti käydä aamulla juoksemassa tai pyöräilemässä. Nekin tuppasivat jäämään lyhyiksi, ei sitä tällä iällä jaksa helteellä muuta ulkotyötä tehdä kuin kitata olutta terassilla!

Tänään sentään ryhdistäydyin, kun tein aamulla 30 km pyörälenkin sähköisellä avustuksella.
Palkinnoksi sain tarjota rouvalle päivällisen Nauvon kirkonkylässä!

Juuri ennen maaliviivaa kuvaaja sai pyydystettyä minun kuvaan.
Kuvaus tapahtui kun olin helteessä suunnistanut kaksi tuntia.
Tai itse asiassa minuutin alle.
En siis nuku, vaikka molemmat silmät ovat kiinni! 😜

Torstaiaamuna kamera löysi valkohäntäpeuran naapurin metsästä.

Perjantaiaamun pyörälenkki.
Lähtö ja maali Sexnappan kylässä.

Luontokuvia

 Tänään onnistuin kuvaamaan luontoa.

Ensin Nauvon riistakamerassa oli lähikuva hirvestä.

Ja aamukävelyllä ulkoilutiellä vaskitsa ylitti kulkuväylää.
Jäin valvomaan, että se pääsee terveenä tien yli ja otin siitä hieman kuvia.

Molemmat asiat onnistuivat!

Harvoin olen päässyt kännykällä lähikuvaamaan vaskitsaa. 😀

Harvoin se hirvikään tunkee itseään aivan kameran linssiin kiinni!

Voittoisa Turku Rogaining Sprint

Tänään ei vanhat luut palelleet, kun lämpötila huiteli parhaimmillaan 28 astetta.

Suunnistustehtävä oli tosi vaikea. Teitä ei juuri päässyt käyttämään ja metsä ei ollut mitään helppoa edetä.

Alkuun kohti luodetta rastille 158. Sieltä koukkasin 166:lle - se taisi olla virhe.

Sitten lähdin länteen 154-169-78-159 ja juomarastille 70.
Pisteitä oli kertynyt hyvin, mutta voimatkin olivat höyrystyneet taivaan tuuliin.

Juomaa ja geeliä nauttiessa tein suunnitelman loppumatkalle uusiksi.

Pitkä siirtomatka 147:lle ja sieltä 137:lle, jonka sai tuplata käymällä välillä jollakin toisella rastilla.

Siis 161 ja äkkiä takaisin rastille 137.
Siellä hengitin syvään, mittasin matkaa maaliin ja totesin, että rastit on haettu ja kiire on kova, ettei tule sakkoa myöhästymisestä.

Vanhana naantalilaisena totesin, että nopeimmin pääsen tielle menemällä kallioita pitkin kaakkoon. Siellä kulki jonkinlainen polku ja pääsin tielle.

Loppumatkalla syke oli koko ajan punaisella alueella ja naama hohti myös kuin saaristolaismökin punamaalinen seinä.

Maltoin sentään kävellä jyrkimmät ylämäet, kun ajattelin, ettei omaishoitajan parane vielä kuolla. Syke nousi pahimmillaan 167:ään - en muista koska viimeksi noin ylös on pulssi noussut.

Ukko Yli-Jumala ei vielä huolinut minua täyshoitolaansa, ehdin maaliin puoli minuuttia ennen määräaikaa ja urakkani palkittiin Pojat75-sarjan voitolla niukalla kolmen pisteen erolla.

Tässä kartassa kaikki rastit.
Lisäksi meille annettiin suunnistuskartta, jolla pystyi hakemaan rastit.

Aamulla Garmin tervehti minua iloisella viestillä.
Kertoi, että olen lyömätön tämän päivän kisassa.
En ollut voitosta ollenkaan niin varma kuin Garmin!

TurkuRastit

Ensimmäiset kuusi rastia menivät kohtuullisesti, vaikka pieniä kupruja tulikin.

Seiskalle mennessä hain polun, kun en halunnut mennä vihreää reunaa. Ennen rastia vähän pitkäksi ja paluu rastilta polulle uraa, joka oli yhtä hyvä edetä kuin se polku. Minuutin pummi.

Välillä 8-9 päätin toteuttaa Metsänpojan ohjetta suojuoksusta. Tosin ei se mun voimilla juoksua ollut!

Parilla seuraavalla välillä yritin väistellä pystyvihreää kohtuullisella menestyksellä.

En ollut kovin tyytyväinen suoritukseeni, mutta sijoitus 27/117 oli ihan hyvä.

Satarastit

Vaihteeksi metsäsuunnistusta, sitä jossa olen tehnyt isoja töppäyksiä tänä vuonna.

Olen alkanut epäillä, että vinttikammarissa viiraa oikein kunnolla.
Vaimo kysyi, että vastako sä nyt sen itse huomaat! 😂

Tänään ykkönen putkeen, mutta kakkosella jo virhe - seurasin edellä meneviä, mutta ymmärsin korjata aiemmin ja olin rastilla ennen heitä.

Sitten aloin suunnistaa itsenäisesti ja tulosta alkoi syntyä.

Vasta ysillä alkoi tulla vaikeuksia, kun en malttanut laskeutua vauhdilla alas mäeltä. En siis ihan tarkkaan tiennyt missä olen, mutta hidastelusta ei suurta virhettä syntynyt, kun olen niin jumalattoman hidas muutenkin.

Kunto on niin huono, että vähänkin korkeammat mustikanvarvut muuttavat etenemisen taaperteluksi.

Olisko kunnon mäkitreenit nyt paikallaan???

Luonnon helmassa

 Saimme viettää viisi päivää Nauvon eläintarhassa ja kukkameressä.

Tänä aamuna, kun katselin keittiön ikkunasta ulos, siellä käyskenteli yksi valkohäntäpeura kaikessa rauhassa vierasmökin editse.

Ja päivää aikaisemmin riistakameraan osui yksi hirvi. Naapurimme – vakiasukas – kertoi, että se oli emon vierottama viimevuotinen vasa ja se on liikkunut tässä lähellä hyvin pienellä alueella.

Viime päivien lämpimät, aurinkoiset säät ovat saaneet kukat puhkeamaan.

Hennonvihreät koivikot ovat samalla muuttuneet nopeasti kesän vihreään väriin.
Myös kirsikkapuut kukkivat, mutta meidän on valkokukkaisia ja ne eivät ole niin näyttäviä kuin punasävyiset kukinnot.

Kevätesikot ovat myös puhjenneet ja unikkommekin alkavat kukkia.

Huolimatta tästä paratiisin omaisesta maisemasta, lähdimme tänään kaupunkiin ja taloon, jossa on vesiklosetti!

Haarapääskyt ovat saapuneet.
Kaksi istuskeli sähkökaapelilla viiden metrin päässä toisistaan.
Kun uros lennähti toisen viereen niin se lähti vielä pois.

Viimevuotinen vasa kumartaa kameralle.
Onkohan siinä pienet sarven alut silmien yläpuolella?

Huutelin peuralle, että kahvi on kuumaa.
Mutta ei otus tarttunut kutsuun vaan jatkoi rauhallisesti matkaa.

Hyötykasvi unikko eilen illalla.
Kukka on jo ehtinyt sulkea terälehtiään yöksi.

Kevätesikko on mielestäni yksi kauneimmista kuakkasista. 

Pyörällä pääsee

Tiistaina suunnistaessa kaaduin vauhdikkaasti. Hiukan naarmutin käsivarsiani ja loukkasin kylkeäni.

Ei se kylkiluu heti alkanut ilmoitella tilastaan, mutta yöllä sitä vihloi, kun kääntyilin nukkuessani.
Seuraava yö meni hyvin Buranan voimalla. Välttääkseni lääkkeiden liikakäytön, jätin pillerin ottamatta ja nukuin äärettömän huonosti.

Seuraavana yönä eli eilen otin taas ja yö meni hienosti.

Aamulla olo oli loistava yhdeksän tunnin unien jälkeen ja lähdin pyöräilemään.

Tein neljänkymmenen kilometrin lenkin eikä missään tuntunut mitään vikaa.

Taidan silti ottaa lääkettä vielä ensi yöksi.

Heinäkuun alussa pitäisi jaksaa polkea tuplamatka tietyistä henkilökohtaisista syistä! 😂

Kävin ensin lauttarannassa lännessä.
Sitten ajoin kirkonkylään.
Paluumatkalla tein vielä mutkan Kaptenskan puodin luona saadakseni matkan täyteen.