Ehdokkaaksi vaaleihin?

Nuorena miehenä olin aktiivisesti mukana tekemässä politiikkaa.

Lähinnä minun ja Viitasen Jorkan ansiosta Tekun edustajavaalit muuttuivat poliittisiksi ja edustamamme Tekun Opiskelevat Oikeistonuoret voittivat vaalit ylivoimaisesti.

Itse en ole ollut koskaan ehdokkaana vaaleissa. Mutta nuorena opiskelijana sain ehdottomasti hienon idean.

Avioliitto muodostetaan pakolliseksi ja kun henkilö täyttää 20 vuotta valtiollinen tietokoneohjelma valitsee nuorelle puolison, jonka ikä on 50 vuotta.
Vuosi kun on kulunut, niin puoliso vaihtuu vuotta nuoremmaksi.
Näin tapahtuu vuosittain ja sitten kun henkilö täyttää 50, niin hän saa kaksikymppisen aviopuolison.

Ennen ja jälkeen kukin valitsisi seurustelukohteensa ihan itse.
Tässä olisi monta loistavaa puolta.

Ensinnä seksuaalinen halu ja tarve on nuorella miehellä ja vanhemmalla naisella parhaimmillaan.
Toiseksi sanotaan, että vaihtelu virkistää. Vuodessa ei ehdi kyllästyä pahimpaankaan kumppaniin.

Kun esittelin ideaani illanistujaisissa kaikenikäisille ihmisille, niin 80 prosenttia sanoivat silmät säihkyen äänestävänsä minua. Loput vetivät tiskirätillä päin naamaa.

Vaikka tämän otoksen pohjalta läpimenoni olisi ollut varmaa, niin milloinkaan en ryhtynyt ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa.

Jälkeenpäin on monta kertaa kaduttanut, kun katseli minkälaista populaa sinne eduskuntaan valittiin...

Kuvakaappaus netistä.

Suunnistamassa ja akkua lataamassa...

Eilen illalla huomasin, että kännykän lataus oli nollilla. Latasin akun 40 prosenttiin ja suljin kännykän yhteydet ulkomaailmaan. Aamulla latausta oli jäljellä 1 %.

Samsung heräsi kertomaan, että akku pitäisi vaihtaa. Latasin sen täyteen ja lähdin suunnistamaan.

Sen jälkeen aloin etsiä paikkaa, jossa akun voisi vaihtaa. Samsung suositteli DNA:n myymälää Skanssissa. Ajoin sinne ja löysin myymälän. Siellä ei tiedetty, että heillä vaihdetaan akkuja. Kertoivat, että he kyllä mielellään vaihtaisivat nettiliittymämme. Kerroin, että ole parin kuukauden aikana vaihtanut kaikki liittymämme kahteen kertaan emmekä jatkaneet keskustelua.

Kotona sitten kaivelin tietoja kännykkäni historiasta. Se olikin yli viisi vuotta vanha ja kaikki takuut olivat rauenneet. Akun vaihto siihen maksaisi noin 50 euroa.

Tämän mustan viikon tarjouksista löysin Samsungin kännykän hintaan 69 euroa. Konsultoin Juhan kanssa. Hän kertoi, että minun käytölläni se on ihan oivallinen peli ja myyntihinta alle valmistuskustannusten.

Netistä näin, että Skanssin DNA-myymälässä oli yksi niitä jäljellä – eivät ottaneet varauksia.
Kiirehdin takaisin kauppaan ja myyjä kertoi, että se kappale oli myyty jo tunti sitten.

Mutta sanoi, että pääkonttorin varastossa niitä on ja myi minulle sellaisen.
Ensi viikolla pääsen näpelöimään sitä ja mahdollisesti katumaan ostostani.
Halvalla ei nimittäin kovin usein saa mitään hyvää.

Tämähän maksoi vähemmän kuin pullo Koskenkorvaa. Ja se ei ole pettänyt koskaan!

Tosin se onkin vähän kalliimpi kuin ostokseni mutta toisaalta Kossupullo ei ole koskaan meillä kestänyt viittä vuotta... 😢

Tapahtumapaikka oli Lausteen Fresbee-rata.
Olen siellä samonnut koirien kanssa satoja kertoja ja muutenkin juossut siellä.
Silti tein parin minuutin pummin kasilla.
Kopioin radan TurkuNightChallences sivuilta, täällä oli juostu torstai-iltana kisat.
Rastilippuja ei ollut ja pyydän nöyrästi anteeksi kartan kopiointia!!
Tapahtuman nimi oli Lausteen Laukka. Tänään nurmikot olivat vetiset ja raskaat.
Vanhus väsyi...

Smaragdihäät

Tänään viisikymmentäviisi vuotta sitten kävelimme Ullan ja kahden todistajan kanssa kirkkoherran virastoon. Siellä nuori pappi vihki meidät kristilliseen avioliittoon. 

Pappi oli selvästi hermostuneempi kuin vihittävä nuoripari. Raamattu tärisi vapisevissa käsissä eikä se johtunut alkoholin vaikutuksesta.

Yhä me vielä jaksamme kulkea rinnakkain tätä elämän polkua. Kristillisyys on vuosien saatossa kadonnut eikä tämä taisto aina ole ollut ihan verrattavissa purjehdukseen rasvatyynellä merellä. 

Mutta ei ole vielä eropapereitakaan laitettu vetämään. Alkuvuosina sitä toimenpidettä tarjottiin Ullan veljelle, mutta hän kieltäytyi ottamasta vastaan näin sekavaa ja vaikeaa juttua.

Suuri ajattelija, ex-missi ja diplomiekonomi (vaiko sittenkin diplomikosmetologi) Lenita Airisto on todennut ties kuinka monennen avioliittonsa jälkeen, että rakkaus kestää kolme vuotta. Sen jälkeen suhde muuttuu joko ystävyydeksi tai vihaksi.

Kaipa se meillä on sitten muuttunut jonkinasteiseksi ystävyydeksi, kun kummallakaan taistelun osapuolella ei ole näkynyt leipäveitsen viiltoja kropassaan.

Paitsi että kun ikää on paljon ja lisää tulee, niin aina joskus leipää leikatessa puukko hieman lipsuu ja käteen ilmestyy pieni haava.
Mutta se on ihan itse aiheutettu ilman puolison apua!

Jos oikein muistan, niin se meidät vihkinyt pappi jotain sellaista puheli, että kuolema teidät erottaa. 
Taisi uskon mies olla oikeassa ennustuksessaan... 😊

Kuvakaappaus netistä, Kultaseppä Kulmalan mainoksesta

Street-O, Uittamo

Pääsin taas suunnistamaan, jos nyt tätä katusuunnistusta voi suunnistukseksi kutsua, kun on tehnyt reitin valmiisi kotona työpöydän ääressä.

Olin siis tehnyt huolellisen suunnitelman kuntoni äärirajoille.

Alkuun itään rastille 41. Siinä joutui lukemaan karttaa ahkeraan, kun kartan mittakaava oli 1:9.000 ja pohja oli varmaankin sprinttikartta 1:4.000. Ikänäöllä kartan lukeminen vaati suurennuslasia.

Rasti löytyi ja jatko myös 52-54-45.

Tästä oli tarkoitus mennä rastille 54, mutta se koukkaus jäi vauhdissa näkemättä, joten jatkoin 24-55-53-35-12-51.

Kun vilkaisin kelloa, niin totesin, että minulla on aikaa käydä rastilla 21.

Tulin maaliin ja aloin ihmetellä, miksi aikaa kului vähän ja matkaa myös.

Vasta sitten huomasin yhden rastin jääneen väliin.
Tässä kisassa siitä ei hylätä, mutta pisteet jäivät saamatta!

Taas tuli yksi muistutus, että vinttikammarissa on hiukan kosteat purut! 😓

Lähtö ja maali olivat kartan alareunassa!

Terveen paperit

Huimauslääkärini soitti minulle eilen illalla.

Hän on saanut aivojeni magneettikuvat ja analysoi niitä minulle.
Kertoi, että aivoni ovat periaatteessa ihan kunnossa ottaen huomioon, että täytän runsaan vuoden päästä kahdeksankymmentä vuotta.

Mutta kyllä siellä näkyy ikääntyminen - kuulemma se näkyy kaikilla ikäisilläni ihmisillä.
Kun kysyin sitä, että pärjäänkö pääkopassani olevalla ryppyperunalla vielä kymmenkunta vuotta, hän sanoi uskovansa vahvasti, että pärjään. 

Neuvoi minulle yhden asentohuimauksen testi- ja hoitoliikkeen. Se on vielä tekemättä, sitä en kotona pysty tekemään.

Kun esitin, että saatuani häneltä lääkityksen korvakäytävän tulehdukseen, niin kahden päivän päästä kaikki huimausoireet loppuivat. Ja kysyin, että olenko nyt sen perusteella terve täältä osin.

Siihen hän ei ottanut lopullista kantaa, sanoi että aika näyttää.

Aika näyttää sen varmasti.
Myös sen, että syntyessämme me kaikki saamme kuolemaan johtavan vakavan sairauden... 👌

Saaristossa

 Lähdimme eilen ajelemaan kohti Nauvoa. 

Ei meillä mitään rästihommia siellä enää ollut, tarkistettiin paikat talven varalle. 
Kaikki kunnossa.
Vaihdoin riistakameraan patterit, vaikka sen kameran valovoimaa on sitä luokkaa, että tuppaa kaikista kuvista tulla yökuvia.

Paluumatkalla poikkesimme nuorimman poikamme luona. Olivat hankkineet rantasaunan nyt syksyllä ja viihtyvät siellä melkein paremmin kuin parin sadan metrin päässä olevassa asunnossaan.

Kuvia en sieltä jaksanut enää ottaa, mutta paikka on mitä ihanin. Mereen on matkaa noin kymmenen metriä ja ikkunasta näkee meren aallot ja vedessä seilaavat linnut. Kesällä myös veneliikenteen ja Nauvon lauttojen rantautumisen Nauvon puoleiseen laituriin.

Tällä reissulla ylitimme ylitimme uuden Rävsundin (Kirjalansalmen)sillan molempiin suuntiin. Edellisellä matkalla piti vielä menomatkalla käyttää vanhaa siltaa, joka talven aikana puretaan pois.

Mökin tontilla liikkuu päivittäin yksi kettu.
Yleensä yöaikaan, mutta välillä se uskaltaa paikalle päivän valossakin.

Ihan hienon sään saimme reissullemme.

Kohti parempaa???

 Sain lääkäriltäni reseptin korvatipoille.

Niiden oli määrä parantaa korvissani oleva tulehdus.

Jo parin päivän jälkeen vaikun valuminen korvista loppui. 
Se vaikutti fyysiseen olooni mutta myös siihen, että kuulolaitteeni eivät kaivanneet huoltoa ja puhdistusta aamuin illoin!

Kaiken lisäksi huimaaminen on lähes poistunut!
Aamulla edelleen pitää nousta vuoteesta varovasti, koska verenpaineeni on aamulla keskimäärin 100/60 ja se on ilmeisesti siinä rajoilla, että voidaanko sitä kutsua liian alhaiseksi. 

Melkein nyt tuntuu siltä, että kalloni magneettikuvaus oli tarpeeton.

No, se selviää maanantaina kun lääkäri on luvannut soitella tuloksista ja aivojeni mahdollisista voista.
En ole sen takia menettänyt yöuniani ja nyt kun olen tahnyt diagnoosin niin rentouteni tulevaisuuden suhteen on lähes täydellinen.

Kävin aamulla juoksemassa.
Taivaalta tuli tiskirätin kokoisia räntähiutaleita.
Olisin mieluummin tällä hetkellä Torreviejassa Espanjassa, 
Mutta vaimoni ei suostu matkustamaan mihinkään.
Olen siis vankina Suomessa tämänkin talven! 😟

P.S.
Tämän ikäiset ihmiset kuten minä, eivät juuri puhu muusta kuin sairauksistaan.
Olen siis liittynyt ikäisteni joukkoon!!!  😀😂😉