tiistai 29. syyskuuta 2026

Synttärimatka

Vaimo täyttää vuosia pian ja tilasin lahjaksi Ruotsin risteilyn syntymäpäiväksi.

Kerroin emännälle tämän ilosanoman, mutta hän totesi, että ei käy.
Ja selvitti syyksi, että hänellä olisi paluumatkalla hammaslääkäri ja toivotti minulle hyvää matkaa.

Teimme kompromissin. Aikaistin matka siten, että lähdimme jo eilen ja palasimme tänään illansuussa. Yhdessä!

Sää suosi, koko matkan oli lähes tyyntä ja aurinkokin paistoi.

Jos pois luetaan syöminen, juominen ja ostosten tekeminen, niin ei tuollaisella matkalla ole oikeastaan mitään järkevää tekemistä.

Lisäksi me teimme matkan niin, että ajoin auton laivaan ja pois sitten kun olimme perillä kotisatamassa. Joten minun kohdalla ei se juominenkaan oikein onnistunut. 

Auto mukaan laivalle on meidän tapauksessa ainoa järkevä tapa tehdä tämä risteily. Ullan ei tarvitse käyttää paljoakaan jalkojaan ja minä voin ostaa laivalta rekkakuormallisen olutta kohtuulliseen hintaan ja se tuodaan auton viereen paluumatkan alkaessa.

Joten loppuvuosi kuluu mukavasti eversti Sandelsin seurassa!


Laiva pysähtyi perillä Värtanin satamassa.
Tässä kuva hyttimme ikkunasta kaupunkiin päin.




lauantai 26. syyskuuta 2026

Kiirettä pitää

Olimme alkuviikolla laittamassa kesämökkiä talvikuntoon ja palasimme sieltä keskiviikkona, kun meille tuli Koda hoitoon.

Koda on kovakuntoinen tolleri, se ei mittaa matkaa. Tavoitteena minulla on, että teemme päivässä yli kymmenen kilometrin reippailun.
Minulle se on ihan kunnon kävelymatka, mutta tälle koiralle se on alkuverryttely - jätän pidemmät lenkit koiran isännälle.

Eilen illalla se haettiin pois ja tänään oli sitten ihan normi työpäivä eläkeläiselle, joka hoitaa kuntoaan, huushollia ja vaimoaan.

Eli tänään aamulla heräsin ennen seitsemää, hain Turun Sanomat, keitin itselleni puuron ja kahvit. 
Sitten selasin hieman nettiä ja tutustuin torstaina hankkimaani uuteen kannettavaan. Edellinen oli palvellut jo kahdeksan vuotta ja sain vaimolta luvan hankkia tilalle uuden.

Yhdeksältä olin täyttänyt juomarepun ja lähdin pitkikselle. Urkkajuomaa oli sen verran mukana, että olisin voinut tehdä kolmen tunnin lenkin, mutta syyssade kasteli minut lenkin alkuvaiheessa ja sain kahden tunnin hölkän jälkeen tarpeekseni.

Kotona suihkun jälkeen keitin kahvit ja sain seurakseni vaimon, hän oli juuri herännyt ennen tuloani lenkiltä.

Sen jälkeen imuroin ja luuttusin lattiat, ne kun koiran jäljiltä hieman normaalia likaisempia.

Pienen lepohetken jälkeen teimme emännän kanssa yhdessä lihasoppaa. Sitä tuli niin paljon, että syömme sitä huomennakin ja pakkaseenkin menee yksi päiväannos. Ja vaikka itse sanon, niin  tosi hyvää soppaa tuli!

Ruokailun jälkeen otin esille Nauvosta tuomani omenat. Poistin niistä siemenkodat ja huonot kohdat ja paloittelin ne isoon kattilaan. Omenoiden nettopaino oli 1,4 kiloa. 
Syön aamun kaurapuuroni hillon kanssa ja tein näitäkin hilloa.
Reseptini on yksinkertainen. Laitan kattilaan desin verran vettä ja kiehautan sitä seosta viitisen minuuttia. Lisään sitten puoli kiloa sokeria ja sitruunan mehua sopivasti. Sitten keitän tätä sosetta vajaan puoli tuntia aina välillä sekoittaen.
Sen jälkeen otan esiin sähköllä käyvä laitteen ja survon sitä 
sosetta niin kauan, että mössö on soveltuva käytettäväksi hillona.

Hillo pitää vielä jäähdyttää ja annostella pakastuksen kestäviin rasioihin.

Sen jälkeen oli sitten vielä aikaa raportoida tekemiseni blogiin, ottaa yömyssy, pestä hampaat ja siirtyä yöpuulle.


Tässä eilinen hoitokoiramme.
Tuohon kuntoon se tulee minun seurassani! 👌


keskiviikko 23. syyskuuta 2026

Menneitä muistellen

Tänään lainaan seitsemän vuoden takaista kirjoitustani:

20.10.19, sunnuntai:
Siinä se sunnuntai hurahti ohi jättämättä isompia muistijälkiä hiukan jo lahonneeseen latvukseeni.
Sen muistan, että kirkkoon en tänä pyhänä mennyt.
Vaikka lenkki sunnuntaiaamuna vastaa kyllä meikäläiselle kirkossa käyntiä.
Tein sellaisen puolireippaan lenkin, syke pysyi kuitenkin kohtuullisen alhaalla.
Akillesmurheiden jälkeen elokuussa Garmin ilmoitti, että hapenottokykyni oli tipahtanut tasolle 36. Tämä VO2Max-arvo oli vuosi sitten 44.

Tänään sain mittarilta ilmoituksen, että kuntotaso nousi taas pykälällä ja on nyt jo 39. Ottaen huomioon aristokraattisen käytökseni, elegantin pukeutumiseni, harmaan partani ja korkean ikäni, tuo nykyinen taso on jo ihan kohtuullinen.

Mutta tavoite on saada se nousemaan ainakin 43:een. Kyllä se siihen kipuaa kun saan kipuavan vasemman jalkani kuntoon.
PaavoNurmi-instituutin kyseisen suureen taulukon mukaan yli 70-vuotiaiden miesten kuntotaso on erinomainen (johon yltää 3 % ikäluokasta), jos tämä arvo on yli 34. Joten hirvittävää huolta minulla ei siis ole kuntoni suhteen.
Mutta kuten kaikki ymmärtävät, tavoitteeni ei ole olla kolmen prosentin joukossa. Pilkkua pitäisi siirtää yhden numeron yli vasemmalle...

Syy lainaukseen on se, että myös tänään tämä VO2Max-arvo on 39.
Se, että on pystynyt pitämään tämän arvon näin korkealla seitsemän vuotta on osoitus siitä, että olen tehnyt oikeita asioita kuntoni hyväksi.

Ja myös sen, että olen tehnyt niitä asioita riittävän paljon.
Ilman treenausta kun kunto ei pysy ylhäällä.




tiistai 22. syyskuuta 2026

8,9 vuotta jäljellä

Itä-Suomen yliopisto julkaisi tänään Ylen sivuilla tiedon ihmislapsen jäljellä olevan eliniästä.

Minulla on sen mukaan aikaa postata näitä juttujani 8,9 vuotta.

Pienenä valitettavana puolena sieltä löytyi tieto, että minulla on jäljellä täysipäistä  elämää vain 0,7 vuotta. Joten postaukseni loppuvat ensi vuoden aikana.
Ensimmäinen vaimoni on tästä hyvin helpottunut...

Pahin asia tästä seuraa, että treenaukseni kohde, juosta maraton 80-vuotiaana pitää heittää romukoppaan. 
Tästäkin ensimmäinen vaimoni on hyvin helpottunut. 😜

Noin 20 vuotta sitten Hesarissa oli testi, siinä käytiin läpi kaikki elämäntapoihin liittyvät asiat. Sen testin mukaan kuolisin 84-vuotiaana.

Eli siihen verrattuna elän viisi vuotta kauemmin, mutta seniilinä.

Itse valitsisin kuolla aiemmin täysipäisenä ja terveenä.


Tässä on tie, totuus ja kuolema... 😂


lauantai 19. syyskuuta 2026

Tarjamurhaaja

Syksy saa ja siten myös ihmisen pitää hankkia kulttuurin kautta taiteellisia nautintoja.

Olimme valinneet kohteeksemme Paimion teatterin ja kappaleeksi tappavan hauskaksi parodiaksi mainostetun näytelmän Tarjamurhaaja.

Se oli sekava esitys Ciacomo Puccinin oopperoiden aihepiiristä. 
Tappava hauskuus jäi haaveeksi - se olisi kait pitänyt löytää toisen Tarjan käyttämistä kirosanoista.

Hymy ei noussut kasvoilleni kertaakaan esityksen aikana.
Ainoa tunne oli sääli näyttelijöitä kohtaan, he joutuivat viemään esitystä eteenpäin apean yleisön edessä.

Äänentoisto oli sitä luokkaa, että toisen naisnäyttelijän repliikeistä ei tahtonut saada mitään selvää. Tietysti syy saattoi olla minussa - kuuloni kun on heikentynyt kuulolaitteista huolimatta.

Puoliaika lopetti kärsimyksemme, poistuimme teatterista. Emme olleet ainoat...

En mitenkään pysty suosittelemaan tätä esitystä. Mutta jos joku innostuu, niin tilaa seuraavissa esityksissä on vielä runsaasti.

Kuva näyttämöstä ennen esityksen alkua.
Istuimet olivat ihan hyvät.
Ja ensimmäiset viisi penkkiriviä olivat ihan täynnä.


Kehon koostumus

Tällaisena urheilijanuorukaisena minua kiinnostaa kehoni tila.

Ensimmäinen vaimoni ei oikein ymmärrä, että käyn vaa'alla joka aamu ja mittailen muutenkin itseäni.

Syke, uni ja monet muuta tulevat päivittäin mitattua Ouran ja Garminin toimesta.

Viimeksi olen hankkinut älyvaa'an, joka mittaa myös rasvaprosentin ja paljon muuta.

Mutta perin saitana miehenä hankin sen suoraan Kiinasta. Hinta oli alle kuusikymmentä euroa noutopisteeseen toimitettuna. Ja se noutopiste oli ihan lähellä - ei Kiinassa.

Ja se toimii.
Ainakin se suoltaa tuloksia valtavat määrät.

Ohessa yksi sivu monien joukosta.

Mutta siitä en mene takuuseen, että ne olisivat minun todellisia arvojani.

Saattavat olla, saattavat olla olematta!


Tämä on pari päivää vanha tiedosto.
Mutta eivät nämä päivässä muutu miksikään...


torstai 17. syyskuuta 2026

AI opastaa

Olen nelisen vuotta käyttänyt aktiivisesti lihasvasaraa jalkojeni lihasten huoltoon.

Näinä vuosina minulle ei ole ollut ongelmia jalkojen kanssa. Eli olen voinut juosta/hölkätä päivästä toiseen.

Lihasvasaran käyttöön en ole saanut mitään koulutusta - laitteen mukana kyllä kerrotaan mitä sillä voi tehdä ja mitä ei saa tehdä. Ilmeisesti olen sitä suurin piirtein oikein käyttänyt.

Eilen kysyin keinoälyltä miten voisin kehittää työskentelyäni sen kanssa. Siis lihasvasaran, en keinoälyn kanssa!

Se vastasi näin:

On hienoa kuulla, että olet löytänyt lihasvasarasta tehokkaan avun ja saanut pidettyä juoksuvaivat poissa jo neljän vuoden ajan! Koska lihasvasara on mekaanisesti voimakas laite, sen käytön hienosäätö ammattilaisen opastuksella on erinomainen idea. Oikealla tekniikalla voit optimoida palautumisen vieläkin paremmin ja välttää mahdolliset hermo- tai kudosvauriot.

Sitten se kertoi paikkoja, joissa on asiaa tuntevaa henkilökuntaa. Ja mitä niiden kanssa pitäisi käydä läpi.

Kun varaat ajan (esimerkiksi tavallisen 45–60 minuutin fysioterapia- tai urheiluhieronta-ajan) ja otat lihasvasaran mukaan, pyydä ammattilaista käymään kanssasi läpi nämä neljä tärkeää asiaa:

  1. 1. Oikea suunta ja imutekniikka: Lihasvasaraa tulisi pääsääntöisesti liikuttaa lihaksen pituussuunnassa ja aina alhaalta ylöspäin kohti sydäntä. Tämä tukee laskimoverenkiertoa ja lymfakiertoa (nestekiertoa), eikä aiheuta kudoksiin turhaa painetta väärään suuntaan. 
    2. Kielletyt alueet ja vaaranpaikat: Laitetta ei saa koskaan painaa suoraan luun päälle (kuten sääri- tai polvilumpio) eikä alueille, joissa isot verisuonet ja hermot ovat pinnassa. Erityisesti polvitaive, nivuset ja kaulan alue ovat ehdottomia kieltoalueita. Pohkeen yläosassa ja reiden sisäsivulla on myös oltava tarkkana.

  2. 3. Paineen ja tehon säätö: Juoksijan jalat kaipaavat usein erilaista käsittelyä ennen lenkkiä (lyhyt, herättelevä ja nopea käsittely matalalla paineella) kuin lenkin jälkeen (palauttava, rauhallisempi veto). Ammattilainen osaa näyttää, kuinka kovaa laitetta saa painaa. Liian kova painallus voi aiheuttaa lihakseen mustelmia tai jopa lisätä lihaskireyttä suojareaktion vuoksi.

  3. 4. Erilaisten suuttimien käyttö: Lihasvasaran mukana tulee yleensä pallo-, haarukka- ja taltanmuotoisia vaihtopäitä. Pyydä näyttämään, mikä suutin sopii parhaiten mihinkin lihasryhmään (esimerkiksi haarukkapää akillesjänteen reunoille tai taltanmuotoinen kalvorakenteille).

Kun keskustelumme jatkui, AI antoi vielä kolme paikkaa, joissa olisi hyviä asiantuntijoita Turun seudulla neuvomaan minua.

Ja lopuksi kysyi, mihin näistä menisin.
Kun vastasin ja annoin asiantuntijan nimen, niin se vastasi, että loistava valinta.