Penkkiurheilijan painajainen eli kaksi viikkoa olympiakisoja on ohi.
Tosin meikäläiseltä ne vilahtivat historiaan vähillä seuraamisilla.Katsoin kolmen tonnin esteet, kun siellä kisaili suomalainen suunnistaja. Hyvin juoksikin – oli paras eurooppalainen.
Eilen aloin sitten tosissani katsomaan kisoja. Katsoin naisten mailin matkan. Seurasin Hassanin esitystä. Hänen nopeutensa ei aivan riittänyt, jäi pronssille. Tänään hän paransi ja voitti kymppitonnin hurjalla loppukirillään. Saldo oli kaksi kultaa ja pronssi.
Ja lopuksi se kaikkein paras kisa, miesten maili.
Vauhti oli hurjaa ensi metreiltä alkaen. Kisa oli Jakob Ingebrigtsenin näytöstä. Hän seurasi kevyesti johtanutta kenialaista maailmanennätysjuoksijaa.
Loppusuoran auetessa Jakob vaihtoi rytmiä ja irtaantui vastustajastaan ikään kuin ei olisi juossut lainkaan.
Täysin suvereeni esitys. Hänen veljensä jo sanoivat, että kovan kisan voittaa se, jolla on vähiten maitohappoja kropassaan. Jakobilla ei niitä tainnut olla lainkaan.
Mitä mahtaa kaveri vielä tehdä – ikää on vasta kaksikymmentä vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti