Otsikko luonnollisesti viittaa siihen, että ainoastaan sadomasokistit voivat tykätä tästä maastosta, sen jyrkänteistä ja kivikoista.
Matka linnuntietä oli 2,5 km ja tein suunnistushistoriani ennätyksen km-ajan suhteen. Koskaan ennen ei km-aika ole ylittänyt puolta tuntia!
Ykköselle oli matkaa 240 metriä ja sain aikaa kulumaan 26.56. Siinä vauhti oli yli kymmenen minuuttia sadalle metrille. Kun kerroin tästä seikkailusta ratamestarille, niin hän totesi, että en ole ainoa.
Ne korkeuskäyrät kun eivät kuvaa ihan todellista nousua rastille ja sen takia monet hakivat rastia liian aikaisin.
Sen jälkeen sujuikin hiukan paremmin ja se vei minut H70-sarjan ylivoimaiseen voittoon. Toinen kilpailija hylättiin.
Kakkosvälillä jouduin tekemään yhden piruetin varmistaakseni paikkani. Ja kakkosrastilla sinne tuli jälkeeni kaksi äijää. Ne kysyivät murteellisella suomenkielellä, voisinko näyttää missä tämä rasti on. minähän näytin.
Matkalla neloselle hurjastelin avokallioilla ja ihan oikeasti juoksi. Tuon tummanvihreä väri reittiviivassa kertoo sen.
Matka viitoselle oli hurjinta kivikkoa mitä olen elämässäni nähnyt - ja mun tieni on useasti kulkenut kivikoissa! Ulla kysyi saunassa kisan jälkeen miksi polveni ovat veressä. Konttasin kivikoissa ja jyrkänteillä - ja useasti!
5-6 -välillä kuljin pitkän matkaa suoraan etelään. Länteen avautui niin karmea jyrkänne, että mulla ei mitään mahdollisuutta yrittää siitä alas.
Loppumatka oli hieman helppokulkuisempaa pusikkoa ja rasteillekin osuin melkein puhtaasti, seiskalla tein pienen mutkan.
Nyt loppui suunnistukset tältä vuodelta. Siirryn juoksemaan tasamaalla. Se sopii paremmin kunnolleni ja korvieni välimaastolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti