Sunnuntain viettoa

Juha ja Anna ilmoittivat, että he tulevat tekemään meille aamiaista tänne Nauvoon.

Saapuivat kymmenen aikoihin ja kaksi koiraa tervehtivät toisiaan niin äänekkäästi, että koko porukka heräsi normaalia aikaisemmin.

Pitkästä aikaa kaupan pöytä oli katettu suuremmalle porukalle – meitä istui pöydän ääressä peräti kahdeksan ihmistä. Pöydän alla lisäksi kaksi koiraa.
Brunssimme valmistui grillissä ja ruokaa oli paljon. Hiukan oli tunnelma kuin hotellin aamiaispöydässä.

Ruuan valmistuessa koirat telmivät saunan edessä nurmikolla. Vauhti oli kova ja vähitellen haukuntakin loppui, kun koirat alkoivat hyväksyä toisensa ja marssijärjestyksen. Lili vanhempana ilmoitti olevansa päällikkö ja vahvisti sen pienellä murinalla ja hampaiden näytöllä. Gaia alistui, vaikka onkin paljon vahvempi. Saas nähdä miten asiat ovat vuoden kuluttua!

Nuoriso koirineen kävi järvellä uimassa – me Ullan kanssa ymmärsimme jäädä kotiin.

Kun Anna ja Juha olivat lähteneet, aloitimme ruuan valmistuksen. Tänään se kävi kuin tanssi. Jani soitti Gammelgårdiin, tilasi pizzat ja minä kävin ne hakemassa.

Taisi jäädä ainoaksi kerraksi tämän paikan käyttö. Turussa emme ole koskaan saaneet näin kalliita pizzoja. Valitettavasti tuotteiden hinta ja laatu eivät olleet samalla korkeudella.

Sen sijaan iltakahvilla saimme Ullan tekemän mansikkakakun. Se oli hyvää ja menekki myös, vaikka kakun mansikat olivat ainoastaan sisäpuolella.

Aluksi Lili näytti herkästi hammasrivistöään!

Ruokasaliamme kutsutaan kaupaksi.
Se johtuu siitä, että tämä on ollut aiemmin rantakaupan myymälänä!
Mainokset kakluunissa ovat edelleen näkyvissä.

Hieman jäi kakkua yli. 
Kun kysyttiin syytä kakkukahveille, niin Jani totesi, että vastahan oli Olavin päivä.
Meitä oli pöydän ääressä kaksi Olavia.