Saimme eilen hoitolapsen kylään.
Jos kohta vuoden ikäistä Australian paimenkoiraa voi lapseksi sanoa.Voimaa sillä on niin paljon, että tällainen heiveröinen vanhus on helisemässä.
Ja sen paimennusvietti kohdistuu kaikkeen liikkuvaan ulkona ollessa. Eikä kohteen tarvitse liikkua eikä olla edes näkyvissä, hihna oli alkuun kireällä.
Toisen tunnin pituisen lenkin jälkeen alkoi otus hieman rauhoittua.
Saimme tiedon, että Gaia nukkuu kuuden tunnin yöunet. Menin nukkumaan kymmenen jälkeen. Heti neljän jälkeen ilmeisesti käännyin sängyssäni ja sain ystävällisen suudelman koiralta sekä monta kovakouraista halausta. Niiden päätteeksi otus hyppäsi sänkyyni.
Poisti pedon salamannopeasti ja hieman kovakouraisesti sängystäni. Sen jälkeen se ei sinne yrittänyt!
Nukuimme kyllä tämän taistelun jälkeen pari tuntia emmekä kantaneet kaunaa toisillemme.
Ja aamulenkillä se oli suhteellisen rauhallinen ja yhteistyökykyinen.
Hermonsa se menetti vasta sitten kun poistuin ulko-ovesta hakemaan Lidlistä lenkkareita. Jäi oven taakse räksyttämään mutta oli jo hiljentynyt, kun palasin kaupasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti