Suunnistuksen kansalliset rankikilpailut alkoivat jo tammikuussa - ensimmäisen kerran Suomen historiassa (jos ei hiihtosuunnistuksia lasketa).
Omaa sarjaa (H75) ei ollut, joten jouduin taistelemaan nuorten poikien kanssa sarjassa H70.
Lisäksi uusi, valkoinen lumi peitti maailman, joten suunnistus pimeällä oli turkasen vaikeaa.
Ykköselle lähdin juosten samalla etsien lähtöpaikkaa kartalta. Jouduin oikein pysähtymään ennen kuin sain itselleni paikat selviksi.
Kakkonen ja kolmonen löytyivät hyvin. Sitten piti tutkia tarkasti, miten 4:lle pitäisi mennä. Päädyin kiertämään kadun kautta.
5 ja 6 olivat selkeitä rasteja. Niin myös seiska, mutta kilpailijoilleni se tuotti vaikeuksia. Olin rastivälin nopein ja nousin yhteisajoissa toiseksi.
Säilytin sijani rastille 11 saakka. Mutta sitten alkoi viadolorosa. Nuo lammethan olivat valkoisia ja korvien välissä oli myös pahasti häikkää.
Kahden minuutin pummi ja pudotus viidenneksi.
Viimeisellä rastilla minuutti myös, kun katsoin, että rasti on aiemman pikku rakennuksen kulmalla. Voittajalle hävisin 2,5 minuuttia.
Jos minä pummasin, niin kyllä oli muillakin pallo hukassa.
Homma jatkuu huomenna aamulla. Se on hyvä, ei tarvitse lamppua otsalle.
Joko tuli mainittua, että kivaa oli!
 |
| Hiukan huono kopio kartasta. Skanneri ajoi miinaan ja otin kartasta kuvan kännykällä! Lähtö vasemmalla ylhäällä ja maali keskellä karttaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti