47-juhlaviikon ennakko

Aloitettiin Ullan kanssa tänään jo 47-juhlaviikot hieman etuajassa.

Mentiin syömään L’Escaleen kirkonkylään.

Ulla otti tietenkin lampaankyljyksiä kun maksaa ei ollut tarjolla.
Minä söin kokonaisena savustetun siian – onneksi ei ollut mikään kilon painoinen.

Sen verran pieni oli, että ruodotkin olivat pieniä. Sen syöminen oli tarkkaa hommaa ja otti aikaa. Yhtään ruotoa ei mennyt kurkkuun. Tai sitten en vaan huomannut!

Ensimmäisen kerran kohta 52-vuotisen Via Dolorosamme aikana Ullan lautanen oli tyhjä ainakin viisi minuuttia ennen minua.

Hyvää oli!
Jälkiruuaksi otimme lasillisen savunmakuista Laproaig-juomaa. Kumpikin.
Huomenna lisää…

Kalan lisäksi lautaselle tuli myös Vahalahden Annabell-perunoita.
Suosittelen.
Sillä lisäyksellä, että syöminen vaatii kädentaitoja.
Jollei ole kuin isoäitini Siiri - hän kalasti ahvenia ja söi niitä siten, että toisesta suupielestä hän laittoi ahventa sisään ja toisesta otti ruodot pois.
En ole tätä taitoa häneltä perinyt!