Parran pärinää

Ullalla on käytössään polttava vessa täällä Nauvossa.

Yöllä ukkosti ja sähköt olivat poikki pari tuntia.
Aamulla poltto ei onnistunut ja rouva joutui käyskentelemään tärkeimmälle asialle vajaan sadan metrin päähän.

Minä löysin pöytälaatikosta kolme sulaketta ja ohjeen niiden vaihtamiseen. Ruotsalaisessa vessassa ohje oli på svenska. Tekstin ja kuvien mukaan toimin, vaikka harmaat hiukset lisääntyivät tuhansittain. Työasento oli ergonomisesti päin mäntyä (vessassa kyllä tuli mieleen toinenkin määre) ja ohje oli yhtä hyvä kuin Ikean ensimmäiset ohjeet muutama vuosikymmen sitten.

Kolmen tunnin aherruksen jälkeen onnistuin vaihtamaan sulakkeen – nimenomaan yhden sulakkeen. Kuvassa oli kolme sulakepesää mutta luonnossa vain yksi.
Kaiken lisäksi sulake oli ehjä, mutta vaihdoin sen varmuuden vuoksi uuteen.

Sain yllättäen koottua vessan vastaavaksi kuin se oli lähtöhetkellä. Ja toiminta oli yhtä hyvää, poltto ei toiminut.

Pitää odottaa maanantaihin, jospa saisin arvoisalta maahantuojalta käsiini jonkun, joka tietää missä ne kaksi muuta sulaketta luuraavat.

Sen verran nousi sauhua päästäni, että lähdin sitä tuulettamaan juoksulenkille.

Juoksin yli kolme kilometriä – se on enemmän kuin kolmen edellisen kuukauden juoksut yhteensä. Kaiken lisäksi juoksin kolmannen kilometrin alle kahdeksan minuutin.

Olen luvannut ajaa kesäpartani pois heti kun pystyn juoksemaan viiden kilometrin lenkin alle kahdeksan minuutin km-vauhtia.

Lupasin pirttihirmulle, että Juhannuksesta kasvanut partani ei elokuuta näe!

Runsaan kahden viikon sänki.