Kesällä minulla on kaupungissa ikivanha maastopyörä, sähköpyörä on maalla.
Tein sen kanssa aamulenkin.
Oli se raskasta ja hidasta tämän kanssa, vaihteetkaan eivät oikein
pelaa.
Ja vastahan se oli 10 vuotta sitten huollossa. Tosin eivät saaneet
sielläkään vaihteita pelaamaan.
Olen sen ostanut joskus viime vuosituhannen loppupuolella – käytettynä!
Myyjä oli Ullan veli, jolle se oli jäänyt jostakin konkurssipesästä. Hankki sen
itselleen ikään kuin kuntopyöräksi. Neljä vuotta ja kaksi pyöräilykertaa
myöhemmin hän myi sen minulle.
Minä olen sillä ajellut muutaman tuhannen kilometrin, mutta kyllä sen aika on
nyt ohi.
Pitänee hankkia sähköavusteinen pyörä kakkospyöräksikin. Kun on
päässyt sinuiksi sähköpyörän kanssa, niin paluuta ei tavalliseen ole – ei enää
näillä vuosirenkailla. Itse pyörän renkaat ovat vielä hyvässä kunnossa.
Uuden kuntoiluvälineen hankinta aiheuttaisi runsasta vuoropuhelua
taloutemme sisällä. Jaksaisikohan sitä itkua ja hampaiden kiristystä jaksaa
kuunnella seuraavat viisi vuotta?
Aamun pyörälenkki, 15 kilometriä. Nopeus 4 km/h hitaampi kuin sähköpyörällä. Pulssi oli samaa tasoa kuin sähköavustettuna. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti