Sillanrakentaja

Sen verran jalat olivat tönkkönä eilisen suunnistuksen jäljiltä, että lähdin aamulla tunnin mittaiselle soutelulle. Tuuli oli varsin hiljainen, mutta kun menin hiukan isommalle selälle Lammassaaren ohi, niin aallokko häiritsi sen verran, että käännyin takaisin.

Iltapäivällä otin ohjelmakseni sillan rakentamisen. Saunapolulla oleva silta on mätä ja jo pari vuotta olen suunnitellut sen korjaamista.
Sen verran täältä aina löytyy puutavaraa, että suuremmankin konstruktion pystyy tekemään.

Ensin piti purkaa vanha silta. Sitten syvensin ojaa ja vein maa-aineksen pois.
Tupakan mittaisen tauon – ilmana tupakkaa – aikana fundeerasin, millaisen sillan saan puutavarastani.

Sillan kannen päätin tehdä vanhasta pöydän kannesta. Pöytä oli kopioitu Kainuusta Iki-Kiannon salin pöydän mukaan. Se ei oikein kelvannut meidän talomme emännälle ja pari vuotta sitten taivuin hävittämään pöydän. Säästäväisenä ihmisenä varastoin puutavaran tulevaa käyttöä varten. Sen hetki koitti nyt.

Rungon tein kyllästetystä tavarasta, kansi oli paksua lattialautaa. Se oli kelvannut minulle pöytää varten.

Aurinko porotti siniseltä taivaalta. Hiki virtasi, työ oli raskasta. Tai minä olin vaan heikko.
Mutta neljän tunnin aherruksen jälkeen silta oli valmis. Ruuan laiton jälkeen oli vuorossa saunan lämmitys.

Sen jälkeen alkoikin kroppa vaatia lepoa.

Silta viimeistelyä vailla valmiina.
Rakenteen mitat ovat metri kertaa metri.
Painorajoitus 400 kg.

Aamun soutu.
Garminin mukaan T=19,4 astetta ja tuuli 3 m/s luoteesta.