Menin taas puolenpäivän aikaan katsomaan Ullaa sairaalaan hieman dagenefter-tunnelmissa. Kävin nimittäin istumassa iltaa vanhan luokkakaverini ja hänen vaimonsa kanssa. Siinä kaatui tuoppi jos toinenkin, ei pöydälle vaan alas kurkustani.
Rouva siellä säteili – hänelle oli luvattu poislähtö sairaalasta koittaa kolmelta iltapäivällä. Tunnin jutustelun jälkeen palasin takaisin hotellille odottamaan soittoa.Ennen kolmea se tuli ja kiiruhdin takaisin pyörätuolin kanssa, sähköskootteri oli aamulla vaihdettu kauramoottorilla, siis minulla, varustettuun.
Otin mukaani kannettavan, siellä oli tallennettuna Ullan reseptilääkkeet. Yksi lääke oli puuttunut selvityksestä ja siellä kerrottiin, ettei pois pääse ennen kuin se selviää.
No, Nordealla oli ongelmia nettiyhteyksien kanssa emmekä päässeet sieltä katsomaan. Siinä alkoi sairastavalla verenpaine nousta korkealle, kun lääkettä ei löytynyt ja sairaala uhkaili jättää Ullan vielä yhdeksi yöksi.
Parin tunnin taistelun jälkeen lääke löytyi ja potilas puki siviilit päälle. Kävimme vielä kuulemassa sairaanhoitajan ohjeet loppuelämälle ja poistuimme sairaalasta.
Hotellissa lepäilimme hetkisen ennen kuin siirryimme ilta-aterialle.
Ulla sai ensimmäisen kiinteän aterian sitten viime keskiviikon. Hän söi erittäin kevyesti helposti sulavaa ruokaa – eikä sitä uskaltanut syödä kuin hippusen. Mutta se kannatti, ruoka pysyi sisällä eikä aiheuttanut mitään ongelmaa tai närästystä.
Henkilökunta, joka on tottunut näkemään minut yksin ruokailemassa, kohteli Ullaa kuin kuningatarta.
Ainoa närästyksen aihe matkavakuutusyhtiömme toiminta. Ne ovat soitelleet meille molemmille päivittäin ja Ullaa on uhkailtu, että saattaa käydä niin, että he eivät maksakaan sairaalassa käyntiä ja siellä tehtyjä toimenpiteitä. Lopuksi kyllä totesivat hoitavansa sairaalalaskun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti