Tänään juhlimme sisareni Sirkkaliisan 80-vuotispäivää.
Ne pidettiin hänen vanhimman tyttärensä luona Kallialan kyläkoululla. Koulu se ei ole ollut enää vuosiin vaan nyt se Hannamarin perheen koti. Ja hieno koti onkin.En nyt tässä kehtaa kertoa, että veljeni ja minä, molemmat olemme kokeneita suunnistajia, olimme ainoat myöhässä olleet. Kun emme löytäneet perille!
Aluksi meidät toivotettiin tervetulleiksi ja Sirkkaliisa kertoi, että hän on meistä viidestä sisaruksesta rikkain – hänellä on isoveli, pikkuveli, isosisko ja pikkusisko! Ja lisäksi hän sanoi, että paikalla on myös yksi lisäsisko, serkkumme Tuula. Hän asusti meillä opiskeluaikanaan pari vuotta, mutta viikot hän opiskeli ja nukkui ja viikonloput hän vietti Göraninsa luona Tammisaaressa.
Sitten Hannamari kertoi sen verran talosta, että heitä ei kauheasti sähkön tai polttoöljyn hinnan nousu koske. Koko iso talo lämmitetään puulla. Ja lämpimäksi talo oli saatu tunnelmasta puhumattakaan. Hän kertoi myös ruokatarjoilusta ja sen alkuperästä. Söimme todellista lähiruokaa. Jälkiruuatkin olivat paikkakunnan antimia. Ja hyviä!
Juhlapuheen äidilleen piti Karri. Hänellä oli puhe kyllä valmiiksi kirjoitettuna, mutta ei hän sitä lukenut. Vaan paljon paremman suoraan sydämestä ja tunteella. Siinä tuli tippa silmään kuunnellessa kuulijalle ja myös puheenpitäjälle.
Paikalla oli siis Sirkkaliisan aviomies, neljä sisarusta puolisoineen, serkkumme Tuula, Sirkkaliisan lapset puolisoineen, lastenlapset ja yksi lastenlapsenlapsi.
Laskujeni mukaan lähes kolmekymmentä.
Hieno tapaaminen – kiitos Sirkkaliisa ja Hannamari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti