Sairaalaan

 Yö sujui tavattoman levottomasti.

Ulla kait nukahti kerran tunniksi – muuten hän ravasi vessassa oksentamassa.
Kysyinkin häneltä aamuyöllä, että tilaanko ambulanssin. Vastaus oli kielteinen.

Tänään aamupäivällä tilanne parani sen verran, että hän pystyi juomaan ongelmitta. Ongelmat alkoivat välittömästi juomisen jälkeen, kaikki neste palasi päivävaloon.
Energiavaje alkoi myös vaikuttaa niin, että rouva hyväksyi kuljetuksen sairaalaan.

Sain Tjäreborgin oppaan kiinni ja hän kuultuaan tilanteen lupasi järjestää asian. Soitti hetken päästä ja kertoi, että kuljetus tulee puolen tunnin päästä. Aikamäärään on hänen mukaansa syytä suhtautua varoen – ollaanhan Espanjassa. 

Vartin päästä respasta soitettiin ja kysyttiin, että olemmeko tilanneet ambulanssin. Hakivat Ullan pyörätuolin kanssa ja pian olimme puolen kilometrin päässä sairaalassa.

Ulla katosi heti paikalta, minä jäin hoitamaan paperisotaa ja vakuutusasiaa. Siihen kuluikin sitten yli puoli tuntia.

Eivät päästäneet minua rouvaa katsomaan, joten kävelin hotellille.
Ulla oli saanut kännykkänsä, jonka hän jätti käsilaukkunsa kanssa minulle. Hän soitti, ettei lähes kahteen tuntiin ole tapahtunut mitään.
Sanoin, että oksenna siihen lattialle, niin eiköhän jotakin tapahdu.
Soitin taas oppaalle ja hän lupasi kiirehtiä Ullan hoitoa. Ja juuri Ulla soitti, että hän on tiputuksessa.

Palaan asiaan huomenna, toivottavasti paremmin uutisin!

Tässä on Ullan sairaala - Hospitel Sur.