Oli aika jättää hyvästit sisarilleni, jotka viihdyttivät meitä vajaan viikon Nauvon mökillä.
Onhan se niin, että kun kolme vahvaa naista asuu viisi päivää samassa taloudessa, niin kyllä siinä välillä hieman säkenöi, vaikka ukkosta ei ollutkaan ilmassa.Mutta auttaahan se, kun on joukossa
yksi heikko mies,
joka otsansa hies,
purkaa paineita ken ties!
Mutta eihän se elämä pelkkä aurinkoa ole – välillä aina pilviä kerääntyy taivaan rannalle. Mutta hauskaa meillä oli, aika kului kuin siivillä ja toivottavasti saamme taas ensi kesänä uusittua tämän tapahtuman.
Aamukahvien jälkeen Leena taikoi meille brunssiksi pyttipannun, jonne saimme upotettua kaikki ruuan tähteet.
Maija ja Leena ovat tottuneita interreilaajia, joten saimme helposti mahtumaan kaikki tavaramme pikkuautoomme, kun poistuimme paikalta.
Sattmarkissa Leena tarjosi porukalle munkkikahvit – siitä olikin aikaa vuosia, kun viimeksi poikkesimme tähän kesäkahvilaan.
Maijan jätimme bussipysäkille ja Leenan veimme Tuomiokirkon luo. Hänellä oli bussilippu tuntia myöhäisempään bussiin. Hän näytti lippuaan, kuski sanoi, että ei tuo tähän bussiin käy. Kun Leena kaivoi rahojaan kuski näytti, että peremmälle siitä. Kyllä maailmasta vielä löytyy hyvää tahtoa meitä vaivaisia eläkeläisiä kohtaan!
Hyvä niin…
 |
| Läksiäiskahvit Sattmarkissa. Kyllä me Leenan kanssa olisimme aikoinaan hymypatsaan ansainneet! |
 |
| Maija toimi lomamme hovikuvaajana, joten hän ei itse kuviin päässyt. Mutta Leenalta löytyi sentään yksi kuva. Ulla ei myöskään esiinny kuvissa, hän on kieltänyt minua julkaisemasta hänen kuviaan netissä. Ja tottelevaisena poikana noudatan hänen armonsa ohjeita... 😘 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti