Ennätyskunnossa

Sain puhuttua vaimon ympäri ja pakkasimme iltapäivällä neljän jälkeen tavaramme autoon ja suuntasimme lauttarantaan.

Ikuinen pessimistivaimoni kyllä ohjasi minua varaamaan paljon juotavaa ja syötävää mukaan, koska lauttajono on pitkä ja odotusaika vähintään kaksi tuntia.
Kerroin, että jos rouva jaksaa kiivetä nopeasti autolle, niin saattaisimme ehtiä nipin napin viiden lauttaan.

Kirkonkylässä eteemme ilmestyi kaksi autoa, jotka nopeusrajoitusten muuttuessa kuuteenkymppiin, laittoivat pientä silmään ja tallan pohjaan. Sanoin Ullalle, että nämä lienevät tottuneet matkustamaan sunnuntain ruuhka-aikana ja tietävän, että viikonlopun tapahtumista huolimatta lautat vetävät ja kulkevat aikataulussa. Mehän emme matkusta normaalisti sunnuntai- ja perjantai-iltoina ”väärään” suuntaan.

Letkamme huiteli satasta ja olimme rannassa minuuttia ennen lautan lähtöä. Eikä se tullut lähellekään täyteen. Ensimmäinen vaimoni totesi ensimmäisen kerran yli viisikymmenvuotisen avioliittomme aikana, että oli väärässä.

Muutenkin päivä sujui kuin elokuvissa.
Aamulla olin juoksemassa, juoksin kympin. Garmin ehdotti sen juoksemista km-vauhtia 8.15. Olin koko ajan hieman edellä ohjeellista nopeutta. Seitsemän kilometrin kohdalla mietin, että voisin saada km-ajaksi alle kahdeksan minuuttia. Kiristin vauhtia ja kun juoksin viimeisen kilsan aikaan 6.35, niin vauhti toteutui.

Garmin onnitteli uudesta kympin ennätyksestä. Olen tietysti parhaimmillani juossut kympin reilusti alle tunnin, mutta viime kesänä kun kuntoni tipahti todella huonoksi jalattomuuden takia, nollasin kaikki Garminin tiedot.

Nyt saan aina välillä positiivista palautetta kelloltani, että olen tehnyt uuden ennätyksen!

Reitti kulki mökiltä Mielisten venesatamaan ja takaisin hieman mutkitellen.

Alla tiedot kolmen viimeisen kilometrin ajoista.
Syke nousi jopa 155:een.