Päivän hyvä työ

Tänään tuli tehtyä päivän hyvä työ.

Vanha työkaverini soitti ja kysyi, olenko Nauvossa. Vastasin kyllä ja sitten: olenko ajokunnossa. Kerroin, että nykyään väkevin juoma on 2,8-prosenttinen olut ja olen ollut siinä suhteessa ajokunnossa vuoden jokaisena päivänä.
Sitten hän kertoi, että hänen poikansa on perheensä kanssa ulkosaaristossa ja perheen poika tarvitsee lääkettä apteekista. Seuraava kysymys oli, että voisinko hakea lääkkeen apteekista ja viedä sen Pärnäisten satamaan Utön saarelle menevään laivaan. Vastasin myöntävästi, sain ohjeet miten toimia ja lähdin asialle.

Apteekki toimi hienosti ja Utö-laivalla oli selkeästi saatu ennenkin paketteja toimitettavaksi ulkosaaristoon. Paketti tuli kolmen tunnin matkan jälkeen perille ja potilaan äiti lähetti tiedon saatuaan tuhannet kiitokset.

Siitä innostuneena sateen tauottua lähdin kokeilemaan, miten reipasvauhtinen viitonen sujuu näillä vanhoilla ja raihnaisilla jaloilla.
Hiukan helpotusta sain, kun ohitin ikäiseni naisen, hän pelästyi ja pysähdyin pyytämään anteeksi häiriötä. Kävelin hänen kanssaan hetken ja vaihdoimme muutaman sanan.
Siinä sai hieman palauttavaa aikaa – tarpeeseen!?

Paluumatkalla hän pysäytti minut ja kyseli kaikenlaista minusta ja kertoi omaa tarinaansa Nauvon mökistään, miehestään ja miehen suvusta. Ne minä tunsinkin nimen perusteella.
Pysäytin perillä kellon 5 km juostuani ja Garmin kertoi, että juoksin uuden ennätykseni viiden kilometrin matkalla. Kello noteeraa ennätykset siis viime vuoden huhtikuussa tapahtuneen kierukan hajoamisen jälkeen.

On kiva saada positiivista kannustusta kelloltaan – se kannustaa treenaamaan lisää näilläkin vuosirenkailla! Ainakin siihen asti kunnes seuraava jalkavaiva pysäyttää kehityksen...

Tässä kuva päivän toisesta hyvästä työstä!