Mittarilukemaksi 76

Pesin eilen kaikki talomme ulkoikkunat. Niitä on seitsemän ja niissä on viisikymmentäkuusi lasia.
Sen verran fuskasin, että pesin vain ulkopinnat. Välissä olevat olivat täysin puhtaat, joten se riittää, kun ne pesee kerran vuodessa. Tai harvemmin!

Tänään sattui olemaan syntymäpäiväni. 

Perinteen mukaan olisi pitänyt pyöräillä 76 kilometrin lenkki, mutta myrskytuulen ja sateen takia tyydyin juoksemaan 7,6 kilometriä.
Kun olen syntynyt 4.7.47, niin aikaa siihen olisi saanut käyttää 47.47. Mutta tässä kunnossa se on mahdotonta. 

Siinä juostessa mietin, että voisin kyllä jotenkin saada nuo numerot näkyviin. Joten puolimatkassa kääntyessäni aloin laskemaan millä nopeudella pääsen aikaan 1.04.07. Onnistuin, kun kävelin viimeiset metrit, pysäyttämään kellon matkan täyttyessä tarkalleen oikeaan aikaan.

Vaimoni Ulla, jolla on tänään nimipäivä, totesi tämän kuultuaan, että hullulla on halvat huvit.

Kiitokseksi tästä vein hänet Brahen Kellariin syömään ihan kelvollista ruokaa. Tämä ravintola oli kahden vuoden ikäinen kun aloimme seurustella.
Vein hänet sinne usein silloin – en syömään, vaan juomaan pistiäisiä (tunnetaan myös nimellä ampiainen). 

Minulla kun oli rahaa, olin silloin töissä harjoittelijana Turun Telakan konepajalla.
Ja rahallahan tehdään vaikutusta nuorten naisten mielihaluihin.

Syntymäpäivät 74 vuotta sitten syntymäkotini pihalla Kyrössä.
Kuvassa vasemmalta sisarukseni Matti, Maija, Sirkkaliisa ja Leena
istumassa kummitätinsä Helly Korhosen sylissä.
Edelleen minä, äitini Helena ja isäni Mauno.
Kuvan on ottanut Atte Korhonen, äitini serkku. Hän oli todella hyvä kuvaaja, kuten tämänkin kuvan laadusta voi todeta.

Tässä tietoa juoksulenkistäni 4.7.23.

Brahen Kellarin pippuripihvi.
Ei ollut halpa, mutta hyvä oli!