Toinen kerta oikeaa suunnistusta tänä vuonna.
Jos olisin
tiennyt mitä oli tulossa, olisin jäänyt kotiin.
Onneksi en tiennyt!!!
Teillä pystyi
tällainen tutiseva, harmaapartainen, parasta ennen pvm:n ohittanut äijänkuvatus
vielä harrastamaan sellaista, jota kutsutaan juoksuksi.
Metsäpolut
olivat niin liukkaita, että oli pakko juosta niiden vieressä.
Ja kun siirtyi polun viereen, niin siellä tällainen lähes senttaalin
painoinen, tutiseva, harmaapartainen, parasta ennen pvm:n ohittanut
äijänkuvatus upposi hankeen ja joutui odottelemaan, josko joku auttaisi ylös.
Auttajaa ei tullut, joten loppumatka konttaamalla.
Onneksi
tämä Helvetti loppui aikanaan ja selvisin autolle ja kotiin lämpimään suihkuun.
Veljenpoikani
Sauvakävelijä toteaisi: Vittu, ei koskaan enää!
Minä jään
odottelemaan ensi viikkoa ja seuraavaa kertaa.
 |
| Ei isompia virheitä tullut. Mutkat johtuvat etupäässä liukkaista kallioista ja lumesta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti