Hoitokoira

 Saimme aamulla hoitokoiran viikonlopuksi.

Tällä kertaa vuorossa oli tolleriuros Koda. Se on äärimmäisen hieno koira, rohkea, rauhallinen ja tulee toimeen kaikkien kanssa.
Kysyin omistajalta joko se on oppinut jotakin huonoja tapoja – kuulemma ei vielä.

On sillä sentään yksi, oli jo viime kerralla. Minulla on ranteessa Garmin sykemittari. Tämä laite on ollut siinä jo puolitoista vuotta. Otan sen pois ainoastaan silloin kun käyn suihkussa ja silloin kun lataan sen akun.
Siinä on ilmeisesti joku ominaistuoksu ja Koda yrittää ensi tarttua siihen hampailla. Lopettaa kyllä, kun käsketään. Mutta aina kun mahdollista, se nuolaisee ranneketta.

Kahdella edellisellä kerralla on ollut kova pakkanen ja se on estänyt pidempien lenkkien teon. Nyt kaikki paikat ovat liukkaita ja ulkona ei viitsi kovin pitkiä reissuja tehdä.

Mutta aikaa siihen saa kulumaan. Tänään olen tehnyt kaksi tunnin lenkkiä, matkaa on kertynyt vain kuutisen kilometriä.

Ihmettelen koiran anturien kestävyyttä. Aina välillä se liukastuu ja silloin sen anturat raapiutuvat teräviin sepelin siruihin. Mutta ne ovat ihan terveet eikä se arista niitä mitenkään.

Koda on todella miellyttävä pentu – jos vuoden ikäistä tolleria voi enää pennuksi kutsua.

Sen verran ujo koira on, että peitti silmänsä, kun sitä kuvasin. 😘
Jos totta puhutaan, niin se haki asentoa ja
tassu vain käväisi tuossa kohtaa.