Tasan viisi vuotta sitten juoksulenkillä akillesjänne sanoi POKS ja juoksijasta tuli nilkuttaja.
Sitä tuli sairastettua vajaat neljä vuotta ennen kuin akilles oli entisenlainen.Kunto ei ollut eikä ole vuoden terveen jakson aikana palautunut.
Eikä tule tässä iässä palautumaankaan.
Päiväkirjaani kirjoitin näin seuraavana päivänä:
Kävin eilen juoksemassa. Piti juosta tunti tai puolitoista.
Kahden kilometrin jälkeen pohkeen ja akillesjänteen yhtymäkohdassa tuli yhtäkkiä jumalaton kipu.
Juoksu loppui siihen ja kävelykin oli yhtä tuskaa. Tuuli oli aika kova ja vettä tihuutti hiljalleen. Päällä oli juoksuvaatteet, tässä kelissä kävelyyn aivan liian vähän. Välillä etenin yhdellä jalalla pomppien, jotta saisin kroppaan hiukan lämpöä.
Selvisin sentään kotiin lievän hypotermian kourissa ja iltaa kohden kipu hellitti.
Tänään pystyn jo kävelemään lähes normaalisti, joten mistään isommasta vammasta ei liene kysymys. Joten saata päästä jo juoksemaan, kun korkean paikan leiri alkaa ensi viikolla.
Optimistinen luonteeni tuli esiin yo. tekstistä. Kyse oli aika isosta vammasta juoksijan elämässä.
Sohvaperunalle siitä ei olisi ollut isompaa haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti