Kun saimme tasavaltaan uuden ja pätevän presidentin, niin minä voin rauhallisesti siirtyä taas suunnistuksen pariin.
Tosin todellinen syy suunnistamattomuuteen (eikö olekin kaunis sana?) on ollut kovat pakkaset. Tällainen sodan jälkeen syntynyt perunalla ja lantulla varttunut poikalapsi ei kestä kylmää – eikä kovin kuumaakaan.
Katusuunnistus oli Kuninkojan kaupunginosassa. Nimen historiaa en tiedä, mutta
ei tämä alue kovin kuninkaalliselta vaikuta.
Lähtö oli Gigantin parkkipaikan reunalta.
Alku 11-51-52. Ensin ajattelin käydä myös rastit 44-23-31, mutta ajattelin,
etten ehdi niitä hakea. Syy oli kamalan vastatuulen ja jäisten pyöräteiden.
Joten jatkoin 54-56-43-42-34-36-55-14-53-41.
Tässä vaiheessa huomasin, että aikaa on rutkasti,
mutta en enää löytänyt sopivia rasteja haettavaksi.
Kun muuta en keksinyt, hölkkäsin maaliin rastien 35-33-25 kautta.
Tulipa siten tehtyä loppuverryttely - toisin kuin
viimeksi, kun juoksin viimeisen kilsan maksimivauhtia...
Lähtö ja maali kartan vasemmassa reunassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti