Eilen oli taas päivä, jolloin tein kaksi isoa askelta ihmislapsen elämän taipaleella – universumin kannalta ne eivät aiheuttaneet isompi järistyksiä eikä maapallon rata muuttanut kulkuaan.
Kävin äänestämässä Alexanderia presidentiksi ensimmäiselle kaudelleen. Jos hänet valitaan vielä toiselle kaudelle, niin hän jäänee viimeiseksi pressaksi, jota olen äänestämässä.Kahdentoista vuoden kuluttua lähestyn yhdeksääkymmentä ikävuottani. On äärimmäisen todennäköistä, että olen silloin lopettanut suunnistusurani ja tuhkani leijailee pilvien yläpuolella…
Toinen valtava askel tikapuilla kohti pilviä oli se, että aloitin uudessa suunnistusseurassani Turun Metsänkävijöissä toimitsijana Street Orienteering-kisassa.
Monia suunnistustuttuja oli osallistumassa kisaan ja sain ystävällistä naljailua seuran vaihdostani.
Useampi arvuutteli, että syy on se, että pääsen osallistumaan kesällä järjestettäviin veteraanien MM-kisoihin kun TuMe ei kuulu järjestäviin seuroihin.
Kerroin, että arvuuttelunne on joko täysin oikein tai aivan metsässä – ainakin metsäsuunnistuksen osalta.
 |
| Kuvakaappaus Wikipediasta. Kuva ei esitä Alexander Stubbia vaan Aleksanteri Suurta - hän eli runsas kaksituhatta vuotta sitten eikä häntä valittu parlamentaarisesti maansa johtajaksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti