Kaarinan rataultran valmistelua

Eilen Garmin päätti nostaa maksimisykkeeni arvoon 175, vaikka en ole aikoihin juoksulenkillä ylittänyt arvoa 160.

Garmin kyllä tietää historiani ja onhan maksimi ollut yli 180 tällä vuosisadalla.
Samalla nousi myös PK-sykkeeni yläraja 124:stä 129:ään.

Lähdin siis juoksemaan kevyttä lenkkiä uusilla sykerajoilla.
Se oli siinä mielessä miellyttävää, että kävelyosuudet jäivät olemattomiin. Tunnin lenkillä kävelin van kaksi minuuttia – nekin jyrkimmissä ylämäissä.

Viiden viikon päästä juoksen Kaarinassa 12 tunnin ultrajuoksun.
Olen suunnitellut, että neljä ensimmäistä tuntia juoksen PK-sykkeillä. Tämä hyppäys sykkeissä tarkoittaa sitä, että neljässä tunnissa pystynen juoksemaan noin 28 kilometriä.

Tavoitteeni on juosta yli 50 kilometriä. Vaikka sykkeet neljän tunnin jälkeen nousevat niin vauhti kyllä hiljenee. Tauot syömisiin ja juomisiin pitenevät. Uskoni on vahva, että pääsen tavoitteeseeni kahdeksassa tunnissa.

Aikaa on siis peräti kaksitoista tuntia – niin kauaa en aio liikkeellä olla, mutta jos voimia on, niin voihan sitä siirtyä kävelemään ulkorataa pitkin ja kerätä lisää matkaa.
Minun kunnollani ja iälläni voimat juosta kyllä loppuvat jo viimeistään kuuden tunnin jälkeen…

Se on niin helppoa juosta ultraa tässä tietokoneen ääressä.
Raaka totuus nähdään sitten lauantaina huhtikuun puolen välin jälkeen!

Tämä kuva on Kaarinasta kuuden vuoden takaa.
Siellä olin mukana kuuden tunnin ultrassa ja juoksin kisassa 47 km.
Se olikin sitten viimeinen maratonini.
Kuva on otettu aika pian lähdön jälkeen (klo 14.00), kun porukka on noin tiiviisti.

Kisa päättyi klo 20.00, ilta alkaa jo hämärtyä.
Huippu-urheilijat juoksivat sisärataa.
Me retkeilijät käytimme viidettä rataa - huipuille ei tullut niin paljoa kiertämistä:
Nopeuserot ovat näissä kisoissa suuria - nopeimmat juoksevat kaksi kierrosta siinä ajassa kuin me hitaimmat kierroksen!