Matka pitenee...

...valitettavasti vauhti hidastuu. 😓

Olen aika monessa yhteydessä ilmaissut, että aion juosta maratonin huhtikuussa.

Siihen tapahtumaan on nyt aikaa seitsemän viikkoa ja alkaa totuus paljastua.

Olen nimittäin juossut tänä vuonna kerran viikossa ns. pitkän lenkin – minulla ottaen huomioon ikäni, se kyllä tarkoittaa vain yli kymmenen kilsan juoksentelua.

Eilen pidensin sen jo 14 kilometriin, se on kolmasosa minimitavoitteestani.
Juoksin sen hiljaa aina välillä kävellen pienen pätkän, ettei pulssi nousisi yli peruskestävyyden tason.

Ei juoksussa mitään ongelmia ollut mutta tänään kun tein tunnin kävelylenkin, niin sen jälkeen olo tuntui hieman kankealta ja väsyneeltä.

Ensi viikolla pitäisi hölkätä puolimaraton hissukseen. Se näyttää totuuden siitä, että tuleeko minusta vielä maratonin selättäjä.

Kävin Kupittaalla, siellä kun voi juosta kesälenkkareilla.
Nyt kyllä käytetyimmät pyörätiet ovat kaikki jäättömiä,
joten lenkkivalikoima monipuolistuu.

Sykekäyrä lenkiltä.
Lopussa alkoi tulla hieman vilu ja nostin vauhtia reippaasti.
Viimeisen kilometrin vauhti oli alle kahdeksan minuuttia kilometrillä.
Se alkaa olla jo juoksua, hidastuksessa saattaisi nähdä,
että molemmat jalat ovat yhtä aikaa ilmassa! 😋