Kakolassa

Pääsin suunnistamaan jälleen kotimaastossa eli Kakolassa.

Olen nimittäin asunut pari vuotta rastin 35 pohjoispuolella numeron 3 yläpuolella, kartalla noin 1 cm päässä. Olen piirtänyt punertavan sävyisen ympyrän asuntomme ympärille. 
Tulin jo silloin hyvin toimeen pappien kanssa, kämpän omisti joku kirkkoherra.

Ikkunoista näki Kakolan vankilan - sen ansiosta olenkin pystynyt pitäytymään kaidalla polulla - en ainakaan ole jäänyt rikoksistani kiinni!

 

Huolimatta kotikenttähaitasta suunnistus sujui aika hyvin.

Ykköselle (rasti 43) mennessä tosin tein 74 metrin mutkan, mutta hyväkuntoiselle se ei haittaa - eikä minullekaan.

 

Sitten meni kuin Strömsössä. Paitsi että kolmannelta rastilta 31 en saanut pisteitä. Siinä kysyttiin, kuinka monta savuluukkua on seinällä vierekkäin. Kone- ja LVI-insinöörin koulutuksella vastasin, että tasan nolla kappaletta.
Mutta se oli väärin, kysymyksen oli varmaankin laatinut joku humanisti tai muu -nisti!

 

Sitten kävin Mikaelin kirkolla, Kakolan mäellä, Funikulaarin yläasemalla ja Aurajoen rannalla (Espositon hylky oli jo purettu).

 

Olin suunnitellut meneväni rastilta 52 rastien 42 ja 53 kautta maaliin, mutta kartan mittakaava petti ja aliarvioin kykyjäni - harvinainen ilmiö sukuni suunnistajille!

 

Joten jatkoin maaliin mutkitellen rastien 12-32-46-53 ja 26 kautta.

Silti aikaa jäi käyttämättä viitisen minuuttia ja suoritin oikeaoppisesti loppuverryttelyn - viimeiseltä rastilta maaliin!

 

Hauskaa oli ja kuntokin ihan priimaa!

Kuvassa Kakolan päärakennus.
Kuvakaappaus Turun vankilan nettisivuilta.

Kiertosuunta siis myötäpäivään.