Matka huoneessani, osa 5

Matka huoneessani, osa 5

Näin Joulupäivän aamuna katseeni harhautui kirjahyllyssä vierekkäin lepäävään neljään Raamattuun.
Viides Raamattu, sukumme perheraamattu on jo siirtynyt pojanpoikani Joonan haltuun.

Vanha sananlasku kertoo, että kyllä Piru Raamatun tuntee.
Tämä todistaa sen, että minä en ole Piru, vaikka minulla on neljä Raamattua.
En tunne tätä kirjaa kovinkaan hyvin – joskus aikoja sitten päätin lukea sen kannesta kanteen, mutta 50 sivun jälkeen lopetin. 

Muita satukirjoja olen sen sijaan pystynyt, esimerkiksi Kalevalan.
Ja sinivalkoisena suomalaisena uskon enemmän Ukko Yli-Jumalaan kuin tähän juutalaisten kehittelemään yläkerran isäntään.
Ukon nimissä on tapettu paljon vähemmän ihmisiä kuin näiden suurempien kansanryhmien pilvikuninkaiden nimissä.

Vasemmanpuoleinen Raamattu on painettu 1950, siitä minulla ei muistikuvia, miten se on päätynyt hyllyyni.

Seuraava on ruotsinkielinen Bibeln, se on painettu Uppsalassa 1940. Tämä on joutunut hyllyyni appiukkoni Lassen jäämistöstä.
Hän äidinkieleltään ruotsalainen Paraisilta. Tästä syystä meidän Ullan kanssa on vihitty aviosäätyyn ruotsinkielisessä kirkkoherranvirastossa Turussa.

Kolmas on suomenkielinen Raamattu. Olen sen saanut joululahjaksi 1956 ja uudelleen 2005. Katso kuva alempana!

Neljä, tuo ruskeaselkäinen, on myös ruotsinkielinen, nimi oli silloin 180 vuotta sitten Bibelen! Painettu 1864 Kölnissä. 
Se on löytölapsi kesämökkimme ullakolta Nauvosta, sen historiaa en tunne!

Milloinka on Raamatun ruotsinkielisestä nimestä
on kadonnut jälkimmäinen e?

Tässä saate tuon lahjaraamatun välissä.
Ihailla pitää miten kaunis käsiala
Helena-äidilläni oli vielä 90-vuotiaana!
Minä siis kerroin 9-vuotiaana, että minusta tulee pappi.
Se johtui siitä, että uskovaisen opettajamme tytär oli luokkatoverini ja rakastuin tulisesti tähän kauniiseen ja älykkääseen neitoon.
Aattelin, että uskovainen tytär on suopeampi minua kohtaan, jos tulen uskoon.
Ei se auttanut ja uskonikin hiipui! 😕