Arktinen ihanuus

Sain eilen Gaian seurakseni lenkkeilemään. Se on hyvä se, viime päivinä on tullut juostua turhan paljon ja palautumiselle ei ole oikein jäänyt aikaa.

Koiran kanssa aikaa kyllä kuluu ulkona, mutta matka ja rasitus jää vähäiseksi.
Se on juuri sopivaa työtä vanhalle miehelle.

Mittari näytti tänään ulkolämpötilaksi pakkasasteita yksitoista.
Siinä valmistautumisessa ulos ihmisen ja koiran välillä valtava ero.

Koska vierasta koiraa ei voi kaupunkialueella kuljettaa vapaana, niin sille täytyy laittaa valjaat selkään ja se on valmis.

Minun täytyy pukea sopivat vaatteet päälleni, tässä lämpötilassa monta kerrosta. Sitten laittaa sopivat jalkineet jalkaan – se vaatii pientä ähkimistä, että jäykkä selkä taipuu niin paljon, että saa vielä lenkkareiden nyörit solmittua.

Vielä paksu pipo päähän ja lämpöhansikkaat käteen, avaimet taskuun ja vihdoin vartin ponnistelujen jälkeen minäkin olen valmis astumaan ulkoilmaan.

Esi-isämme ovat tehneet valtavan virheen muuttaessaan tänne hornan tuuttiin kauas päiväntasaajalta.
Maapallon väkiluku pitäisi rajoittaa sataan miljoonaan – sitten kaikille riittäisi tilaa elää inhimillisissä olosuhteissa.

Tämän arktisen alueen voisi jättää susille, karhuille ja Putinin lähipiirille.
Amen!

Suden sukuiset ovat tottuneet elämään kylmissä olosuhteissa.
Ihmiskunnalle pitäisi olla riittävästi tilaa asua Kanarian saarilla!