Juhannuksen jälkeen saunan takaa kaadettiin valtava paju. Kaadon teki ammattimies - en minä.
Puun tyvi oli noin 40x60 cm ja korkeutta sillä oli runsaat 15 metriä. Tämän puun kanssa sain opetuksen, että tällaisen maallikon ei kannata siihen puulajiin sekaantua.
Koivu, haapa ja leppä, joita olen täällä kaatanut ja pilkkonut saunapuiksi, ovat sellaisia lajeja, että poikki, halki ja pinoon.
Kyllä pajunkin poikki saa, jopa tuollaisella meikäläisen akkukäyttöisellä lelusahalla.
Mutta sen jälkeen alkavat vaikeudet, varsinkin tyvipään kohdalla. Paju syyt kasvavat niin kieroon, että savolainenkin olisi kateudesta vihreä. Ja oksat aiheuttavat syyn suuntien sekamelskan - se tiesi halkaisemisessa kirveen avuksi kiilan ja lekan käyttöä.
Siinä sai aikaa kulumaan ja jos olisin tupakkamiehiä, niin sätkä olisi savunnut sormien välissä tiuhaan.
Nyt ainoastaan pää höyrysi ja paita kastui.
Jätin luonnollisesti pahimmat palat eli alapään puoli metriä halkaisijaltaan olevat palat viimeisiksi.
Ne eivät haljenneet kirveen ja kiilan avulla, siihen tarvittiin myös moottorisahan apua. Ja aina puolen tunnin sahauksen jälkeen sain pari tuntia lepoa, kun sahan akku hyytyi paljon ennen kuin minulla olisi voimat hyytyneet.
Sen lupaan ja vannon, etten tulevaisuudessa tulee tekemään saunapuita pajusta.
Uskon, että tämä lupaus on helppo pitää...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti