Pandemia Paneliassa

Olin pyöräreissulla Satakunnassa. Paneliassa tulin järven rannalle ja siellä oli parin hehtaarin kokoinen alue, jolla ei kasvanut mitään, vain ohut ruohopeite.

Olin niin hämmästynyt tästä, että kaivoin kännykän esille. Paikan nimi oli Uusikylä ja hain sillä tietoa paikasta. Google tiesi, että kylässä oli ollut v. 1938 joku tautiepidemia, joka tappoi koko kylän väestön. Alue eristettiin ja kun vuosia myöhemmin tutkijat tulivat paikalle ja suorittivat kaivauksia, niin ne, jotka kaivoivat alueen maata, saivat myös kuolemaan johtavan sairauden. Ikinä ei selvinnyt mikä tauti oli kyseessä.

Mietin, että mitä tapahtuu, jos nyt ottaisin lapion ja kaivaisin maata. Mitään varoituksia asiasta ei ollut alueen ympärillä!

Kun tulin kotiin reissultani googlasin uudelleen asian. Uusikylä, Panelia, pandemia, 1938 ei tuottanut mitään tuloksia.

Olin hirveästi ihmeissäni!

Satakunnasta selvittyäni puin suunnistusvermeet päälle ja lähdin kartan kanssa kisaamaan. Kello oli vasta hieman yli yhdeksän aamulla. 

Turku-Rastit olivat tällä viikolla kotimetsissä. Laitoin kellon päälle ulko-ovella ja lähdin matkaan. Rasteille oli matkaa noin 800 metriä.
Siellä ei ollut lähtöpaikka – aloitin suunnistuksen rastiväliltä 6-7. Omatoimirasteilla tämäkin tapa on mahdollinen. Kaikki polut olivat tuttuja, joten kompassia ei tarvittu. Ainoan virheen tein rastivälillä K-1, siinä oli uusi Fresbee-rata ja vahva polku – niitä ei ollut kartassa. Lähdin ylittämään mäkeä liian aikaisin ja jouduin vaeltamaan rinteessä aika kauan ennen kuin tulin rastille.

Eilinen pyöräily painoi pahasti jaloissa, metsässä en jaksanut ottaa juoksuaskelia lainkaan.
Pitäisi ilmeisesti välillä ottaa edes yksi päivä rauhallisesti!

Reittiä Panelian matkasta ei ole, joten laitan tähän vain suunnistusreittini!

Maailmanennätys

Iltapäivällä otin polkupyörän esille ja lähdin polkemaan.
Tuuli oli pohjoisesta ja Forecan mukaan 5 metriä sekunnissa. Joten valitsin lähtösuunnaksi pohjoisen – on nimittäin kivampi palata väsyneenä kotiin myötätuuleen.

Suuntasin Lausteen läpi ja ohikulkutien yli Tuulissuon alueelle. Siellä oli pyörätiet remontissa, mutta läpi sentään pääsi.

Matka jatkui Liedon keskustan ohi kohti Parmaharjua. Tarkoitus oli käydä hyppyrimäen juurella, mutta pyörätie loppui kilometri ennen ja käännyin takaisin.
Paluumatkan tein hiukan eri reittiä ja lopussa jouduin mutkittelemaan, jotta sain 40 kilometriä täyteen.

Kotona Garmin sitten palkitsi minut uudella omalla maailmanennätyksellä. Tein ennätykseni tällä neljänkympin matkalla, se on joku pyöräilijöiden kilpamatka.
En kertonut Garminille, että ennätys tuli tehtyä sähköavusteisella vehkeellä.

Maailmanennätyksen reitti.

Anniskelu alkaa

Hallitus päätti eilen myös avata kapakat kesäkuun alusta lähtien. Pieniä rajoituksia sentään annettiin. Vain puolet paikoista saa olla asiakkaiden käytössä ja anniskelu pitää lopettaa kymmeneltä, vaikka ovet saavat olla auki yhteentoista.

Ravintolayrittäjät aloittivat hirvittävän valituksen – väärin helpotettu.
Valittamisen sijaan suosittelisin kapakoitsijoita tekemään vallan muuta.

Kapakoita olen harvoin nähnyt täyteen ahdettuna, sen ei pitäisi olla suurin murhe. Tosin käyn itse nykyään ravintoloissa lähinnä syömässä, tilaa on ollut yleensä runsaasti.
Illalla kun kansa lähtee ravintolaan irrottelemaan koronasta pelastumistaan, saattaa olla, että jotkut paikat olisivat tulleet täyteen.

Toinen ongelma oli näiden mielestä se, että viinan myynti pitää lopettaa tuntia ennen sulkemista. Silloin kun minä olin nuori, oli vastaavanlaisia säännöksiä. Mutta ennen valomerkkiä tilattiin tunnin juomat etukäteen. Kaipa se onnistuisi nykyäänkin.

Varsinkin kun nykynuoriso juo alkoholijuomia paljon siistimmin kuin 70-luvun nuoret.

Tässä yhteydessä käytän sanaa siisti merkitsemään määrää, en esimerkiksi pukeutumista.
Minun nuoruudessani ravintolassa oltiin kravatti kaulassa ja pikkutakki päällä.
Se oli siistiä jos mikä!

Ostoksilla

Hallitus suuressa viisaudessaan päivitti ohjeita meidän riskiryhmäläisten käyttäytymiseen.

Niinpä lähdimme vaimon kanssa ostoksille. Ensin valitsimme kohteeksemme taimimyymälän. Siellä ei ollut ruuhkaa ja pystyimme helposti pitämään etäisyyden parissa metrissä lähinpään vierashenkilöön.

Sen jälkeen siirryimme Lidliin ruokaostoksille. Tungos hieman kasvoi ja kahden metrin turvaväli alittui varmaankin useampaan kertaan. 

Innoissani tästä uudesta vapaudesta kotiin tultuamme laitoin ostokset jääkaappiin ja muille sopiville paikoille.
Lievä nälkä pääsi iskemään aamuisen tunnin juoksulenkin rasittamana ja tein sitten itselleni voileivän tuoreesta sämpylästä. Maistui hyvälle.
Vasta sitten muistin pestä reissun jälkeen käteni.

Pahaa pelkään, että korona iskee nyt holtittoman käytökseni takia.
Pitänee soittaa Trumpille ja kysyä asianmukaiset lääkitykset taudin estämiseksi.
Pakkasnestettä, tärpättiä ja etikkaa nautin ensi hätään – eiköhän tästä niillä selvitä! Illalla jatkan terveydenhoitoa saunalla, viinalla ja tervalla.

Taidetta ostamassa

Illalla katselin ohimennen iltauutisia TV:stä. Sieltä tuli yllättäen muutakin kuin korona-ruikutusta.
Surkuteltiin taiteilijoiden ja gallerioiden kohtaloa. Asiakkaita ei käy ja kauppa on olematonta.
Enpä ole minäkään gallerioita kiertänyt viime aikoina. Jos koskaan!

Mutta kyllä meille sellaista kakkosluokan taidetta on seinille ilmestynyt. Niin paljon, että osa niistä pölyyntyy vintillä. Eivät ne siis mitään Rembranteja ole, joten kosteus ja lämpötila saa vaihdella Suomen sään mukaan.

Ensimmäisen yhteisen taiteen Ullan kanssa hankimme seurusteluaikanamme Kristiinankadulla Turussa. Sitä ei ostettu galleriasta, kauppaa tehdessämme iltayöllä oli muistini mukaan vuorokausi jo vaihtunut. Olimme palailemassa koteihimme kait hiukkasen horjuen.

Meidät pysäytti elämää nähnyt nuori taiteilija melkoisessa jurrissa. Kainalossa taideteos, rahaa ei lain ja jano oli kova. Neuvottelujen jälkeen teos vaihtoi omistajaa viiden markan hintaan. Ravintolasta sai silloin oluen markalla, joten silläkin rahalla saattoi pitkittää krapulan alkamista.

Maalaus on vuodelta -69 ja taiteilijan nimi on Ilkka Kuronen. Koko 50-vuotisen avioliittomme ajan se on koreillut seinällämme. Olemme odottaneet, että kaimani saa hieman nimeä. Sitten voimme luopua siitä, kun joku tarjoaa teoksesta satatuhatta euroa.

Googlasin tekijän nimen tänään. Ei löytynyt mitään viitettä, että kaverin taiteilijaura olisi huimassa nousussa.
Taitaa käydä niin, että perilliset saavat aikanaan toimittaa tämän kierrätykseen muiden taideteostemme kanssa.

Tarjouksia odotellaan!

Ukkossuunnistus

Sunnuntai valkeni aurinkoisena, mutta kun lähdin suunnistamaan, niin alkoi hiljalleen sataa. Myöhemmin sade muuttui raekuuroksi. Ukkosen säestyksellä.

Ei missään saa olla rauhassa. Kotona jyrähtelee akkanen, suunnistaessa ukkonen. Ero on siinä, että suunnistaessa jyrinää kuulee äärimmäisen harvoin.

Olin tulostanut nelosen radan.
K-1-2: OK
2-3: Pitkä väli. Valitsin kierron vasemmalta, tuli vähemmän nousua, mutta nuo kuluneet polut on todella teknisiä ja vaikeita juosta.
3-4: Alkoi sataa, lasit meni sumeiksi. Se ei ollut kyllä selitys haulle, oikea oli, että mies meni sumeaksi.
4-5: Alkoi askel painaa
5-6: Mutkitellen perille
6-9: Ukkonen alkoi ja tein päätöksen oikaista suoraan ysille
9-M: Hitaasti perille. Ukkonen jyrisi ja alkoi kova raekuuro. Rakeet olivat herneen kokoisia ja isompiakin. Ohut tukkani ei suojannut iskuilta.

Alkoi tuntua siltä, että akkanen on ukkosta miellyttävämpi. Ei harrasta kuin henkistä väkivaltaa!

Rakeet kun tulin autolle. Olivat jo ehtineet osittain sulaa.

Pitkis

Minun piti mennä tänään suunnistamaan. 

Mutta taivaalta tuli aamulla vettä ja räntää. Alan olla sen verran hienohelma, että passasin suunnistuksen ja kiusasin itseäni pitkällä lenkillä.
Tässä iässä luokittelen juoksulenkin pitkäksi, kun siihen on käytetty aikaa yli puolitoista tuntia. Ennen riskiryhmään siirtymistäni vaatimus oli kaksi tuntia.

Pitkiä lenkkejä en ole viime vuoden alun jälkeen juossut kuin yhden, se tapahtui maaliskuun alussa.

Kunto ei vielä kestä jatkuvaa juoksua, aina välillä oli otettava kävelyaskelia.
Mutta jos ryhdistäytyisi ja juoksisi tällaisen kerran viikossa, niin kyllä se pikku hiljaa alkaisi kulkea. 

Onneksi tuli tuohon edellisen lauseen alkuun kirjoitettua sana JOS!

Tällaisia oli lenkkiseurana!

Garmin piirsi kartan lenkistä.