Kepuko pettäisi aina?

Yleisesti tunnettu tosiasia Suomen politiikassa on se, että kepu pettää aina. Sanoohan sen jo nimikin: kepuli mikä kepuli.

Esiintymispelosta kärsivä Katri Kulmuni päätti ottaa viime syksynä veronmaksajien rahoilla viidelläkymmenellä tuhannella eurolla koulutusta julkiseen esiintymiseen. Kun katseli hänen esiintymistään Antti Rinteen savustusoperaatiossa, niin voi todeta, että hukkaan menivät meidän rahamme. 

Kun sitten iltapäivälehdet kaivoivat tämän episodin esille, niin käryn käytyä Katri-tyttö vakuutti viattomuuttaan. Hän ei tiennyt mitään koulutuksen hankkimisesta eikä sen hinnoista. Hän ei omien sanojensa mukaan ollut neuvotellut mitään kouluttajayhtiön kanssa. Vieritti syyn avustajansa niskoille.

Nyt tuli avustaja esille ja kertoi, että kyllä Katri oli mukana, kun hankinnasta ja koulutuksesta keskusteltiin. Myös tämä kouluttaja oli mukana näissä neuvotteluissa, vaikka Katri väitti, ettei ollut miehen kanssa mitään neuvotellut.
Kaiken lisäksi tämä kouluttaja on kepun erityisessä suosiossa. Rakkaus on molemminpuolista, kuluttajayhtiö on tukenut kepua rahallisesti vaalien rahoittamiseksi. Nyt kait piti maksaa hiukan takaisin tukieuroja?

Onneksi Katri ymmärsi jo erota ministerin paikalta. Sen sijaan kepun puheenjohtajan nuijasta hän pitää tiukasti kiinni.

Toivotaan, että hän saa jatkoaikaa, siten varmistettaisiin, että tämä takiaispuolue häviää lopullisesti maailmankartalta.

Oksvuorella

Kun oli tultu kaupunkiin hellettä pitämään ilmastoituun huushollin, piti iltaa lähteä viettämään rasteille.
Iltapäivällä tuli kunnon sadekuuro, lämpötila laski hetkellisesti.
Lähtiessäni suunnistamaan, hellerajaa taas kolkuteltiin.

Satarastit järjestettiin Oksvuoren maastossa, siellä en ollut ennen käynytkään. Upeaa seutua, mutta hieman liian vaikeaa vanhalle, huonokuntoiselle äijälle.

Lyhyen kaavan mukainen jälkipeli reissusta:
K-1: Kartantekijä on säästellyt vihreää väriä - kävelyksi meni ensimmäisen sadan metrin jälkeen
1-2: Kohti Oksvuorta, sata metriä ennen rastia pieni kierähdys
2-3: Vuoren eteläpuolella karttaan oli merkitty vain yli viiden metrin jyrkänteet. Jyrkänteiden päällä näin kumpareen, jonka etelereunalla ilmeisesti rasti oli. Henkiparkani puolesta pelkäsin pääsenkö terveenä rastilipulle. Jos tämä olisi ollut omatoimirastit, niin olisin pysäyttänyt kellon ja taltioinut alastulon kännykän videolla.
Yllättäen selvisin ruhjeitta rastille.
3-4: Muuten meni oppikirjan mukaan mutta lopussa oikealta ohi. Sellaista ei saa moottoritiellä tehdä, mutta suunnistuksessa tästä ei hylätty.
4-5: Ne alueet, jotka tällä kartalla on merkitty vihreällä, ovat lähes yhtä pahoja kuin Oksvuori. Siksi kierto tien kautta.
5-6: Ihan OK.
6-7: Kiertäen, yllättäen pystyvihreällä pystyi pitämään yllä reipasta kävelyä.
7-M: Löysin maalin ongelmitta.

Radan pituus lintujen tietä 3.0 km. Pääsin siis alle 20 min/km!
Tästä on pitkä matka ja aika hyvään suunnistuskuntoon. Ikävintä asiassa on se, että kunto on takanapäin – lopullisesti!

Juoksuaika!

Eilen heräsin aikaisin ja päätin lähteä hölkkämään pitkää lenkkiä, vaikka hellettä edelleen pukkaa.

Ensin juoksin Mielisin venesatamaan. Lähdin siihen suuntaan, kun tuuli oli idästä. Tykkään juosta alkumatkan vastatuuleen ja lopussa sitten saan palkinnon hölkätä kotiin myötäiseen.
Mielisissä olivat perunannostajat jo töissä aikaisin, joten ihan yksin en ollut liikkeellä.
Sieltä juoksin Ninapan tietä länteen. Saavuin kääntöpaikalla meren rantaan, siinä oli yksi mökki. Sinne on meiltä matkaa tasan kilometri linnuntietä suoraan pohjoiseen.

Paluumatkalla näin Mielisissä linnun pyrstön tien reunassa. Se oli piiloutunut kuin jänis. Pää oli puskassa, pyrstö näkyvissä. Kun tulin riittävän lähelle, niin se kipitti kauemmas.
Jatkoin edelleen matkaa kotiin päin – poikkesin Bodenissa katsomassa, oliko siellä jo uutta perunaa myytävänä. Kyllä oli, runsaan kilon pussi Timoa maksoi neljä euroa.

Runsas puolitoista tuntia sain aikaa kulumaan ja maantietä jäi taakse vajaat kolmetoista kilometriä. Tuuli oli juoksun aikana muuttunut merituuleksi, joten sain juosta loppumatkankin vastatuuleen.

Hiukan juoksusta toivuttuani pyöräilin hakemassa ne perunat, jotka olin käynyt tarkistamassa.
Sitten oli vuorossa nurmikoiden ajo, siinä kului puoli tuntia auringossa.
Lopuksi lämmitin saunan.
Ei ihme, että meitä suomalaisia pidetään hiukan tärähtäneinä. Koko päivä hiotaan tukalassa helteessä ja sen jälkeen mennään rentoutumaan kuuman saunan löylyihin.

Ilmankos Ukko Yli-Jumala ohjasi meidät tänne Pohjan perille – ne aikaisemmin puusta laskeutuneet pääsivät Välimeren rannoille.

Sulkia tiellä

Sulkien omistaja

Aamukahviseura tänään keittiön ikkunan alla

Airiston rantahotelli

Olimme sopineet Annan ja Juhan kanssa tapaavamme Airiston rantaravintolassa kolmelta. Me saavuimme paikalle hiukan myöhässä, kun rantautuminen MS-potilaan kanssa vaatii taitoa ja temppuilua. 

Menomatkalla meri oli lähes tyyni, tuuli ei laivaamme keinuttanut. Sen sijaan runsas veneliikenne aiheutti aallokkoa ja uuden veneen säätöä sai opiskella. Sitten kun trimmasi moottorin lähelle alinta asentoa, alkoi veneen kulku vakavoitua. Sitä ennen vakavoitui kuskin naamataulu.

Nyt kun ajotunteja moottorilla on jo peräti viisi, niin voi ajella hiukan reippaammin. Matkanopeutemme oli noin 30 km/h. Sillä vene plaanaa nätisti. 

Rantaravintolaan mahtui ihan hyvin sisään, vaikka ilma oli täydellinen ja satama lähes täynnä veneitä. Minä söin pitsan, Ulla kalasopan. Jälkimmäinen oli parempi valinta.

Paluumatkalla tuuli oli hiukan noussut ja merenpinta väreili muutenkin kuin veneiden aalloista. Nyt ajoimme Nauvon pohjoissataman kautta. Se on uudistettu täydellisesti, mutta ei sitä veneestä isommin huomannut, maihin kun emme menneet.

Juhannuksena mökille on tulossa Janin porukka kyläilemään. Nyt on veneen moottori siinä kunnossa, että nuorison ajotapa alkaa sopia veneelle. Ajokulttuuri maltti on valttia vaihtunee hieman reippaammaksi!

Menomatkalla länteen.

Airiston satama.

Östern matkalla Nauvon satamaan.

Silja matkalla Turkuun.

Kylähullu perunajahdissa

Perjantaina olisi pitänyt lähteä juoksulenkille, mutta hellerajan yli menevässä lämpötilassa ei se oikein miellyttänyt. 

Joten lähdin pyöräilemään. Lähdin kiertämään Nauvon saarta vastapäivään. Ensimmäinen tauko tuli, kun Ingemar istui vaimonsa kanssa pihamaallaan. Ingemar on minua kymmenkunta vuotta vanhempi perunanviljelijä. Hän on lähtöisin Innamon saarelta Nauvon pohjoispuolelta, mutta osti tilan meiltä parin kilometrin päästä joskus 60-luvulla. 

Hänen vaimonsa katseli ranteessani olevaa Garminia ja totesi, että laite sitten tallentaa matkat ja nopeudet lenkiltä. Myönsin. Ja sitten siirrän ne tietokoneelle. Myönsin.
Kun hän katseli minua hiukan sen näköisenä, että en ole ihan terve, niin myönsin olevani yhdenlainen kylähullu. Mutta en mennyt tunnustamaan, että jaan näitä tietoja toisten samanlaisten kylähullujen kanssa. Vaikka epäilinkin, että rouva on salaa innokas nettisurffaaja ja paljastanut kaikki paheeni somemaailmassa.

Vartti tunti siinä aina vierähtää, kun näiden kanssa pysähtyy juttelemaan, mutta on pysähdys aina sen vartin väärti.

Saaristotiellä sain seurakseni pienen vastatuulen, mutta se palkittiin paluumatkalla hiekkatietä kotiin polkiessa.

Toinen perunanviljelijä Mika ohitti minut ennen tilaansa. Hän pysähtyi juttelemaan perunannostajien kanssa ja sai minut uudelleen kiinni kotinsa tienhaarassa noin kilometrin päässä mökiltämme.
Vaihdoimme pikaisesti kuulumiset. Hänellä on perunaa vielä hieman nostamatta, mutta se on tarkoitettu omaan ja Nauvon kauppojen käyttöön. 

Heillä on ollut ankara kevät, kun pakkasöitä on riittänyt. Silloin yö kuluu peltoja kiertäessä ja kastelulaitteita käynnistäessä. Pumppuja käyttää traktori, heillä taitaa olla neljä vehjettä kastelukäytössä keväisin. Ja viidennellä hoidetaan kylvöjä ja myrkytyksiä.

Olen tuohon ao. karttaan laittanut suurin piirtein perunanviljelijöiden paikat.

Lisää kuvateksti

Mökkielämää

Sain Ullalta kipulääkettä illalla ja nukuin kuin pieni porsas. Tämä kylkiluun murtuma vihoittelee yhä ja varsinkin sängyssä kääntyminen on lähes mahdotonta. 

Kävin viemässä riistakameran metsään. Paluumatkalla kun tulin isolta tieltä mökkitietä ja ylitin puron, niin senjälkeen lähti jaloistani käärme. Se oli hyvin notkea ja nopea, en edes ehtinyt noteeraamaan, oliko se tarhuri vai kyy. Mutta nopea se oli!

Päivä kului pihatöitä tehdessä. Kävimme myös ulkoiluttamassa venettä. Kiersimme Vandrockin. Pohjoispuolella ei ollut kalasääski pesinyt – pesä siellä kyllä oli. Nauvon ja Korppoon välisessä salmessa sensijaan oli pesintä käynnissä. Lienee vielä hautominen käynnissä kun molemmat vanhemmat kököttivät pesässä.

Lämpötila huiteli paljon yli kahdenkymmenen asteen. Kävin sentään tunnin pyörälenkillä ja lämmitin saunan.

Kukkulan kuningatar

Eläkeläispariskunta?

Merimetso pitää jöötä haahkauroksille.

Päivän pyörälenkki

                       

Terhiä ajamassa

Olen ollut huolissani markkinoiden kehittymisessä tässä koronakurimuksessa. Nyt on eläkeläisen aika pistää varallisuutensa kaupan ja teollisuuden tukemiseen.
Viime kuussa ostin uuden auton.
Viime viikolla uuden kännykän.
Tänään menin lunastamaan Kaarinasta Viherkoskelta uutta venettä, vanha kun meni ennakkoperintänä Janille.

Eilen kysyin pankistani, voinko maksaa pankkikortillani koko kauppasumman. Arvoisa pankkitoimihenkilö kertoi, että niin paljon kuin on tilillä rahaa niin sen voit kortilla maksaa.
Kerroin tämän myyjälle ja laitoin kortin maksupäätteeseen. Pääte ilmoitti, että maksu ei onnistu. Sanoin, että laita puolet summasta, koitetaan sillä – ei onnistunut.

Mulla on kännykässä pankkiohjelma, tosin en ole sillä kertaakaan mitään maksanut. Kirjauduin sisään ja laitoin maksun tiedot, tarvittavat tunnusluvut ja painoin enter. Sinne rahat hujahtivat.

Ajoin veneen trailerilla Airistolle ja Juhan avustuksella laskimme sen veteen. Kuohuviiniä emme poksauttaneet veneen keulaan. Juha lähti viemään autoa Nauvoon ja me Ullan kanssa ajoimme veneen mökille. 

Vauhti oli rauhallinen, kun luterilaisella tyyneydellä suoritin moottorin sisäänajon. Ehkä ihan pikkaisen oikaisin aikarajoja, joiden mukaan 3000 kierroksen rajan sai ylittää vasta tunnin ajon jälkeen. Mutta yli neljän tonnin en nostanut kierroksia edes loppumatkan aikana. Sillä vene plaanasi nätisti.

Juha oli jo mökillä ja myöhemmin Anna tuli Aadan kanssa myös käymään.
Vieraat valmistivat herkullisen aterian mukanaan tuomistaan aineksista. Juha on tämän vuoden kasvissyöjä, mutta erikoistilanteissa hän saa syödä myös lihaa. Tämä oli sellainen ja Juhan lautaselta ei löytynytkään muuta kuin lihatuotteita ja uusia herkullisia Nauvon perunoita.

Päivä oli hieno ja sää sen mukainen. Meri oli tulomatkalla lähes tyyni. Meitä ihmetytti se, että matkalla näimme vain ihan muutaman veneen liikenteessä.

Paatti lähtövalmiina Juhan laiturissa Airistolla

Perillä kotisatamassa