Eurotec Oy konkurssiin.

Tänään Eurotec Oy oli asetettu konkurssiin.

Ei näille minun perustamille firmoille ole kovin hyvin käynyt.

Eurokone Oy myytiin Starckjohann-Telkolle vuonna -85. Starkki osti sitten tueksi Penopen ja Eurokone fuusioitiin siihen. Joten sen yrityksen tarina päättyi siihen.

Vuonna -88 perustimme Jukan ja Pentin kanssa Eurotec Oy:n jatkamaan Koneen (ei siis Kone Oy:n vaan Eurokoneen!) perinteitä.
Yksitoista vuotta jaksoimme painaa hommia tosissamme ja vaikka itse sen sanon, niin tehtiin kyllä ihan erinomaista työtä ja tulosta.

Vuosituhannen vaihteessa laitoimme firman lihoiksi ja työtämme jatkoivat entiset alaisemme Veijo, Heikki ja Anssi. Heidän kanssaan olin tehnyt töitä reilusti toistakymmentä vuotta.
Minä jäin firmaan töihin aina eläkkeelle jäämiseeni asti.

Kymmenkunta vuotta yrityskaupan jälkeen homma oli ihan kannattavaa, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Puusepänteollisuus kuihtui Suomessa ja konekauppa hyytyi. Kauppiaita poistui markkinoilta, mutta tilaa ei ollut enää jaljelle jääneille. Viimeiset viisi vuotta Eurotec teki tappiollista tulosta ja sehän johtaa konkurssiin. Koronan syyksi tätä ei voine laittaa, kyllä syyt ovat markkinoiden hyytymisessä.

Vielä sinne jäivät jäljelle Penope Oy, Projecta Oy, Awutek Oy, Innomac Oy ja ilmeisesti myös Olsa Ay jatkaa toimintaansa. Ainakin neljä ensin mainittua ovat tehneet hyvää liiketulosta, joten ei markkinatilanne ole täysin lohduton ollut.

Kepeät mullat ja kaikkea hyvää firman henkilökunnalle. Kyllä tekijöille aina töitä riittää.

Kakkakulttuuria Espanjasta

Espanjassa, jossa minun on tullut vietettyä paljon aikaa, on jouluna vahvasti esillä kakkakulttuuri.

Kakkaava keraaminen hahmo, espanjaksi Caganer tai Gagón on vahvasti läsnä katalonialaisessa jouluperinteessä. Hahmo tunnetaan myös esimerkiksi Valencian autonomisella alueella, Italiassa, Portugalissa ja joissain Keski-Euroopan maissa. Moni Espanjassa joulua viettävä on nähnyt tämän erikoisen hahmon jouluseimen nurkassa.

Caganerin historiaa ei tarkasti tunneta, mutta sen uskotaan saaneen alkunsa 1700-luvun lopulla tai 1800-luvun alussa. Euroopassa vallitsi tuolloin barokkikulttuuri ja sen ajan taiteeseen oli ominaista liioiteltu realismi. Caganer-hahmo oli alun perin talonpoika, joka oli pukeutunut perinteisiin katalaanivaatteisiin, eli vyöhön ja barretinaan. Keraaminen hahmo esitetään kyykkyasennossa housut nilkoissa ulostamassa. Espanjan diktatuurin jälkeisinä vuosina hahmot esittivät usein valtaapitäviä poliiitikkoja, joita haluttiin pilkata tekemällä heistä Caganer-hahmo.

Nykyään Caganerista tehdään monenlaisia versioita, jotka muistuttavat tunnettuja politiitikkoja tai urheilijoita. Suosittuja Caganer-hahmoja ovat olleet esimerkiksi vuonna 2008 Barack Obama ja Hugo Chávez sekä vuonna 2013 Lionel Messi, Angela Merkel ja Vladimir Putin.

Donald Trump on luonnollisesti myös nähty Caganer-hahmona.

Caganer sijoitetaan seimeen yleensä nurkkaan puskan tai puun taakse. Uskotaan, että Caganerin uloste hedelmöittää maata. Sitä pidetään näin ollen hyvinvoinnin ja menestyksen symbolina seuraavalle vuodelle.

 

Vauhdikasta menoa ???

Aamulla arvoin lähdenkö pitkälle lenkille vai reippaalle.
Päädyin reippaaseen.
Päätin juosta joka kilometrin alle seitsemän minuutin. Se onnistui yhdeksän kilometriä, mutta viimeisellä hellitin. Keskiarvo sentään jäi alle sen seitsemän.

Tuloksena oli nopein kymppi kahteen vuoteen - alkaa olla akilles kunnossa.

Kysymysmerkit otsikon perässä siksi, että Garmin vittuili oikein kunnolla ja kertoi lenkistä seuraavaa: 

Tämän suorituksen kesto ja pieni teho riittivät parantamaan kestävyyttäsi.
Se lisäsi pienitehoisen harjoituksen aerobista kuormittavuutta.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin !!!!!!!!!!!!!

Jääkiekkoilijan iltatoimet

Sain yllättäen kutsun erää turkulaisen lätkäjoukkueen salaiseen treenikeskukseen.

Silmieni eteen tuotiin erään kiekkosankarin klooni. Ihan se oli kyllä nähdäkseni lihaa ja verta. Sille syötettiin ruokaa ja kaikenlaisia mömmöjä. Lihakset pullistelivat ja kiilsivät.

Sitten paikalle ilmestyi itse kiekkosankari.
Avustajat ottivat molemmilta irti sekä koko vatsalaukun ympäristöineen ja pään. Niiden paikkoja vaihdettiin. Sen jälkeen molemmat hymyilivät leveästi ja taputtivat toisiaan hartoille.

Klooni, jolla oli siis kiekkohirmun pää ja vatsa, puki ottelussa käytettävän sotisovan päälleen ja lähti illan kiekko-otteluun esittämään hurjia otteitaan. Myös kiekkoilija, kloonin päällä ja sisäelimillä varustettuna, poistui paikalta.

Minulle tapahtuma oli niin jännittävä, että tuli pissahätä.
Kävin tarpeillani ja katsoin kelloani – se oli 05.45.
Palasin takaisin sänkyyni ja nukuin vielä pari tuntia.

Oura kertoi, että olin nukkunut noin 20 minuuttia REM-unta treenikeskuksessa käynnin ajan. 

Niin se laite uskoi.
Nämä nykyaikaiset elektroniset härvelit eivät ymmärrä minua eivätkä urheilun synkkää raakuutta!

Seulapää suunnistamassa

Keskiviikkoiseen tapaan pääsin tänään suunnistamaan. Kisa käytiin Luolavuoren maastossa, joten olimme varsin urbaanissa ympäristössä.

Lähdin voimaa uhkuen hakemaan ensin rastin 56, vaikka se oli kaukana.

Sieltä sitten Kunnallissairaalan ympäristön rasteille. Ensin 42, sitten 53, jota hain jo sata metriä aikaisemmin, mutta huomasin virheeni.

Sitten 54 ja 35 (tästä en saanut pisteitä, kun en nähnyt taulussa yhtään lintua), 45, 22 ja 24.

Sitten lähdin Luolavuoren rasteille käymättä rastilla 34.

52 rastin ohi menin oikein komeasti ja jouduin palaamaan liukkaalla polulla parisataa metriä.
41 ja 25 löytyivät hyvin, mutta 55 teetätti töitä risukossa ja pimeässä metsässä.

43 löytyi hyvin, mutta sitten oli ongelmia kartan kanssa ja lähdin ensin väärään suuntaan.

46 oli ikävässä maastossa, liukastelin kivikossa, mutta en onneksi telonut herkän kauniita nilkkojani.
Maaliin oli tuhottoman pitkä matka, mutta aika riitti.

Sijoitukseni oli Street-O-historiani huonoin. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!

Esikoisen esikoinen 15 vuotta

Lucianpäivä tuo muistoja mieleen.

Ensimmäinen ja tärkein on tietysti se, että esikoisemme esikoinen syntyi Lucianpäivänä 15 vuotta sitten. Eli pojanpoika Joona täyttää tänään viisitoista – sehän alkaa olla jo miehen ikä!

Esikoisemme Jani syntyi vajaat pari viikkoa ennen Lucianpäivää, sekin herättää muistoja.

Nautimme appiukkoni Lassen kanssa syntymää odotellessamme pullon Koskenkorvaa lauantai-iltapäivän aikana ennen kuin pääsimme pölläyttämään sikarit.
Eikä nautintoaineiden kanssa läträäminen jäänyt siihen.
Kun palailin iltayöstä kaupungilta kotiani kohti, jäin auton alle suojatiellä. Kuski kyllä pysäytti autonsa ja riensi kysymään kävikö kuinkaan. Kerroin, ettei käynyt, mutta aamulla huomasin, että nahkatakkini oli repeytynyt. Mitään muuta ei sattunut, joten Ulla ei jäänyt leskeksi eikä Jani orvoksi.

Vielä yksi Lucianpäivä herättää muistoja. Matkustin 13.12.1994 laivalla Karlskronasta Gdanskiin autolautalla. Aiemmin syksyllä oli Estonia uponnut ja edellisen yön olin meren myrskytessä nukkunut huonosti laivalla Turusta Tukholmaan. Nyt laivalla oli ruotsalaisia ja mukana oli myös Karlskronan Lucia-neito, joka esiintyi laivalla. Edelleen meri myrskysi eikä unen tuloa parantanut se, että laivan baarin seinällä oli kuva laivan sisaraluksesta – se oli myrskyssä haaksirikkoutunut ja kuvassa se oli kääntyneenä ympäri. Baarimikko kertoi, että onnettomuudessa oli tullut runsaasti kuolonuhreja.

Gdanskissa minulla oli neuvottelu puolalaisen konevalmistajan kanssa. Sekin jäi elävästi mieleen, kun kaupungista katkesi sähköt koko päiväksi. Neuvottelimme kynttilän valossa ja ravintolassa ruoka valmistettiin ilmeisesti kaasun avustuksella, sillä lämmintä se oli.

Seuraavana yönä myrsky laantui ja paluumatkalla laivassa nukuin jo kunnolla.

Tässä Joona on 7 kuukauden ikäinen!
Kuva Nauvon kallioilta.

Aurajoki illan pimeydessä

Kävimme eilen illalla Ullan kanssa katsomassa Aurajoen rantaa sen jälkeen kun pimeys oli laskeutunut. 

Pakkasta oli pari astetta ja itäinen viima teki säästä tosi kylmän – emme viihtyneet kovin kauaa maisemia ihailemassa.

Vaikka koronan pelossa ei olisi tarvinnut pois lähteä, kovin paljon ei ihmisiä ollut kävelemässä.
Kaunis jokiranta oli, muutaman kuvan otin kännykällä näkymistä.