Lucianpäivä tuo muistoja mieleen.
Ensimmäinen ja tärkein on tietysti se,
että esikoisemme esikoinen syntyi Lucianpäivänä 15 vuotta sitten.
Eli pojanpoika Joona täyttää tänään viisitoista – sehän
alkaa olla jo miehen ikä!
Esikoisemme Jani syntyi vajaat pari
viikkoa ennen Lucianpäivää, sekin herättää muistoja.
Nautimme
appiukkoni Lassen kanssa syntymää odotellessamme pullon
Koskenkorvaa lauantai-iltapäivän
aikana ennen kuin pääsimme pölläyttämään sikarit.
Eikä
nautintoaineiden kanssa läträäminen jäänyt siihen.
Kun palailin
iltayöstä kaupungilta
kotiani
kohti, jäin auton alle suojatiellä. Kuski kyllä pysäytti autonsa
ja riensi kysymään kävikö kuinkaan. Kerroin, ettei käynyt, mutta
aamulla huomasin, että nahkatakkini oli repeytynyt. Mitään muuta
ei sattunut, joten Ulla ei jäänyt leskeksi eikä Jani
orvoksi.
Vielä
yksi Lucianpäivä herättää muistoja. Matkustin 13.12.1994
laivalla Karlskronasta
Gdanskiin autolautalla. Aiemmin syksyllä oli Estonia uponnut ja
edellisen yön olin meren myrskytessä nukkunut huonosti laivalla
Turusta Tukholmaan. Nyt laivalla oli ruotsalaisia ja mukana oli myös
Karlskronan Lucia-neito, joka esiintyi laivalla. Edelleen meri
myrskysi eikä unen tuloa parantanut se, että laivan baarin seinällä
oli kuva laivan
sisaraluksesta
– se oli myrskyssä haaksirikkoutunut ja kuvassa se oli kääntyneenä
ympäri. Baarimikko kertoi,
että onnettomuudessa oli tullut runsaasti kuolonuhreja.
Gdanskissa
minulla oli neuvottelu puolalaisen konevalmistajan kanssa. Sekin jäi
elävästi mieleen, kun kaupungista katkesi sähköt koko päiväksi.
Neuvottelimme kynttilän valossa ja ravintolassa ruoka valmistettiin
ilmeisesti kaasun avustuksella, sillä lämmintä
se oli.
Seuraavana yönä myrsky laantui ja paluumatkalla laivassa nukuin jo
kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti