Viidestoista yö

Heräsin viime yönä ns. sudenhetkellä.

Eli kello oli noin neljä kun silmäni aukenivat. Sen jälkeen en enää saanut unta vaan pääkopassa pyöri kaikenlaiset ajatukset.

Juttelin eilen vanhojen työkavereitteni kanssa. Eräs kysyi, että tunnenko suurta surua, kun ”lapseni” oli siirtynyt ajasta iäisyyteen. Vastasin, etten tunne enkä edes ymmärrä, että firmoihin voisi rakastua.

Varsinkin kun Lenita Airisto on kokemuksen syvällä rinta-aukolla todennut, että rakkaus vastakkaisen sukupuolen yksilöön hehkuu kolme vuotta. Sen jälkeen se muuttuu joko ystävyydeksi tai vihaksi!

Herätessäni ensimmäinen asia oli se, että unohdin eilisen blogin luettelosta Awutekin nimen jäljelle jääneistä konetoimittajista. Ehkä se oli puhdasta kateutta, Awutek kun tekee hyvää tulosta vuodesta toiseen ja on omavaraisuudeltaan alan yrityksistä kirkkaasti paras.
En rientänyt sitä virhettä yöllä korjaamaan, tein sen vasta puolen päivän aikoihin.

Kaikenlaisia ajatuksia risteili päässäni vahvoina virtoina eikä se uni tullut uudelleen.

Normaalisti nukun erinomaisesti – ainakin jos on luottamista Oura-sormuksen analyysiin. Toinen unimittarini urheilikello Garmin antaa pisteitä huomattavasti nihkeämmin. Garminin verrokkiryhmänä on urheilijat eikä ylemmän keskiluokan Bemari-kuskit, kuten Ouralla.
Saatan uskoa, että urheiljat viettävät terveellisempää elämää kuin kaupunkilaisjupit ja nukkuvat myös paremmin. 

Viime yönä Oura antoi minulle unesta pisteet 71. Garmin arvioi yöni unen 53 pisteen arvoiseksi. Molemmilla asteikko on nollasta sataan. Erinomaisesta unesta saa pisteitä 85.

Elämä jatkuu ja uskon nukkuvani ensi yönä hyvin ne normaalit 7,5 tuntia!

Oura informaatio viime yöstä.